Kirja käsittelee mukavasti tälläistä entisajan sivuventtiilimoottoriakin. Esimerkiksi aikoinaan hyvinkin toiminut tekninen oivallus "Turbulenttinen kansi", joka mahdollisti silloisen 45-50 oktaanisen bensiinin ja matalapuristeisen (puristussuhde 4:1
Vaan pari vuosikymmentä eteenpäin, bensiinin oktaaniluku kasvaa ja puristussuhdetta voidaan nostaa. Polttoaineseos alkaa pyörteillä jo tästä puristussuhteen nostosta johtuen tarpeeksi. Havaitaan että turbulenttinen kansi on jo liiankin "myrskyisä", palamisen aiheuttama paineennousu kasvaa liian nopeasti ( kampiakselin asteisiin nähden ), joten moottori on hyvin karkeakäyntinen ja lämpöhäviöt ovat suuret. Tätä vastaan taistellassa palotilan muotoa männän ja venttiilien välissä kasvatettiin asteittain, mutta pitääkseen puristussuhteen tarpeeksi suurena käy väistämättä tilanne missä moottorin venttiilien hengitys huononee. Nostamalla puristussuhdetta sylinterin hengitys huononee, ja hengitystä parantamalla puristussuhde huononee. Viritä tälläistä sitten
Huolimatta nykybensiinin korkeasta oktaaniluvusta, tuo käytössä oleva lättäpää taitaa nakuttaa (detonoida) aika ajoin. Männästä ja sylinterikansien puristuspatista ikäänkuin puuttuu pieniä palasia, männän alaosasta kauimpana sytytystulpasta. Siellähän se on liekkirintaman viimeinen päätepiste, näissä meidän vehkeissä. Ja moottori pitää ajoittain kiihdyttäessä normaalien kilinöiden seasta sellaisen korviaraastavan äänen, aivan kuin koko työkalupakki käännettäisiin kaikkine hylsyine ja lenkkiavaimineen sylinterin päälle kolisemaan!
Karstat on siivottu pois, kaasuttimet säädetty , sytytystä säädetty (perusennakko ykk ja maksimi siinä 35 asteen paikkeilla), männänrenkaat vaihdettu ja venttiilit läpätty, oktaaniboosterit lykätty säiliöön vaan aina vain ajoittain kilistelee. Ja on kilistellyt jo vuoden päivät...
Kirjallisuudesta ja omista ajatelmista päätellen, mikäs sen parempi ratkaisu kuin toinen sytytystulppa keskelle kantta? Tallista kierot kannet työstöön, eipähän siinä mitään menetä. Monkeystä tuttu sytytystulppa sopii oikein mukavasti tuohon kun tekee hieman tilaa, ja omasta takaa löytyy sytytystarvikkeet joten rahallinen häviö kokeiluun on luokkaa parisen kymmentä euroa ja tolkuton määrä turattua aikaa
(Ylläolevassa kuvassa tulppa ei ole kierretty pohjaan asti, vaan on muutaman kierroksen auki)
Viisaampi ja osaavampi tekee tarkempaa ja parempaa, nyt tehty toteutus suoritettu siten miten sattunut onnistumaan...
Käytetyt sylinterikannet ovat selvästi eri aikakausien valujälkeä. Kansien palotilavuus (puristuspattiin asti) eroaa toisistaan noin 2-3 millilitralla, sekä toisesta jäähdytysripa irtosi kokonaisena palasena aivan valun juuresta toisella vasaran lyönnillä. Toinen murtui pieninä palasina hyvin vaivalloisesti ärräpäiden saattelemana. Sytytystulpan kärjen korkeudessä on myöskin parin millimetrin ero, toinen jäi selvästi matalemmalle niin että vain eristinkärki nousee ylös kannen pinnasta. Toiseen kanteen piti normaalin irtokierteen sijaan laittaa hehkutulpille tarkoitettu kierreholkki, koska poraaja valitsi innostuksissaan kahdesta vierekkäin olevasta terästä sen millimetrin liian ison...
Vaan toimii se tämäkin! Tyhjäkäyntikierrokset lämpimällä moottorilla nousivat noin 50-70 kierroksen verran suuremmaksi, pintakaasulla ajo esimerkiksi risteyksissä sujuvoitui vääntävämmäksi sekä moottorijarrutuksen aikainen paukutus pakoputkeen loppui käytännössä kokonaan. Ja irtokipinöiden mahdollisuus vesisateella kasvoi huomattavasti
Se perhanan kilinä kiihdytyksessä maantiellä ei kyllä loppunut.





