Aikanaan tuli rassattua paljonkin pystyimujenkin kanssa (ralli/jokkis/sprintit) pikkufiiateilla.
Hyvä kaasari oli Weberin 36 DCD, johon saattoi vaihtaa sisäkurkut ja sai muutenkin kaikenlaista hilpettä. Kaasarista on myös versio 32/36 jossa ykköskurkku on pienempi.
Siihen aikaan kun jokkisautoissa ei saanut vielä vaihtaa koneita, käytettiin "köyhänpojanweeberiä". Otettiin Polski-Fiatin Lodz -merkkinen kaasari josta muutettiin kakkoskurkun aukeminen alipainekalvosta mekaaniseksi, yksinkertaisesti hitsauslangan pätkällä. Muutenhan kaasari oli täysin 36 DCD -kopio.
Varmaan toimivan ratkaisun saa myös jostain muustakin. Kurkkujen kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Liian isoilla rei'illä jää pienillä kierroksilla virtausnopeus kuristimen kohdassa liian pieneksi, joten seoksen muodostus ei ole täydellistä --> huono käynti. Mulla oli vaakaimussa 35 kurkut ja 28 mm sisäkurkut.
Ongelmat taitavat olla lähinnä sen kaasuttimen korkeuden kanssa. Sama ongelma kun on jo vähän vaakaimunkin kanssa.
Oheisessa linkissä on juttua vaakaimun asennuksesta. Aikalailla samat asiat tulevat eteen, oli ne kurkut missä suunnassa tahansa. Pystyimu on minusta ollut aina pikkasen helpompi saada säätöihin; ei ole ihan niin ronkeli. Mutta vaakaimut ovatkin yleisesti virityskaasareita.
http://www.harraste.net/galleria/displa ... m=11&pos=3