Toisinaan olen ihmetellyt kun Uraleita katselee ja tutkailee, että miksi ne on kaikki kuitenkin erilaisia.
Vai onko kukaan nähnyt kahta samanlaista pyörää? Kaikki näyttää kaukaa samanlaisilta mutta läheltä katsottuna on kaikkea pientä eroa. Oli se sitten museorekisterissä tai ei.
Eikö se kommunismi pyrkinyt tasapäistämään kansaa ja kapineita?
Muuan harrastaja, brittipyörämies, loihe lausumaan; eihän se neukkupyörä oo tehtalta lähtiessä vasta kuin aihio, sitä tehdään ja rakennellaan sen mukaan kuin on tarvis ja mitä ja millä osilla milloinkin on satuttu saamaan. Vastaava homma kuin sisun kuorma-autot joskus, laitetaan sitä osaa mikä hyllyssä sattuu olemaan tai tehdään se osa. Mene tiedä, otappa selvä jne. Jos joku osa on ollut ajoneuvossa paikallaan yli 25v tai on muuten yli 25v vanha ja se lisätään kulkimeen, onko se silloin museo kelpoinen? Mobilisti lehdessä on joskus moitittu tai ainakaan hirveän paljon ei ole kehuttu, kun mus.kats.ranskalaisessa autossa on ollut saksalaiset lisävalot. Omassa koossani on japanilaiset shoein sivulaukut jotka on otettu vm78 Hondasta. voisiko pyöräni museokatsastaa näillä laukuilla? Pyörä on rekisteriotteessa merkitty kuusseiskaksi, nousisiko ristiriita liian isoksi? Mistä saat selville, mitä vuosimallia laukut ovat? Maahantuojaltako? Repisikö katsastaja peli-,vaiko retkeilyhousunsa? Suuri maa, suuret toleranssit.
Tehtaalta on tuskin kovin monenlaisia lähtenyt. Varusteltu/muuteltu niitä kotioloissa kylläkin on. Mutta asetus museoajoneuvoista on yksiselitteinen. Eli ajoneuvon tulee olla alkuperäisessä ilmiasussaan. Piste. Ei siis mitään kymmenen vuotta uudempia sivulaukkuja. Sivulaukut vain jos sellaiset samanlaiset on saanut uutena alkuperäisvarusteena. Ja niin edelleen.
Toinen asia on ettei museoajoneuvotarkastajat välttämättä kaikkia mallieroavaisuuksia tunne. Kolmas asia on kuinka paljon rakentaja haluaa tehdä oikopolkuja. Tuntuuko se sitten oikeasti entisöidyltä, vai onko se sinne päin.
Itse ajelen käyttöpyörällä. On sen verran tuore että saa ja pystyy rakentelemaan. Muutokset pystyy halutessaan yleensä tekemään ilman rälläkkää. Eipähän mene tuleva museoaihio pilalle ennen aikojaan.
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin mulla on vielä jemmassa Konelan ensiasennus peilit Uraliin. On ne vaan niin hirveän näköiset, ettei kehtaa käyttää.
Mutta jos koitan Urrea museokilpiin niin nehän täytyisi laittaa paikoilleen ja tietysti elämää suurempi kirkkaan punainen tekonahka penkki, jonka Konela oli siihen pultannut.