cedricfan kirjoitti:Alkuperäinen etulyhdyn sulakepesä on kuraa, eikä se päävirtakytkinkään pruukaa enää olla hirmuisen hyvä isossa osassa kalustoa.
Tuossapa se mikä yleensä on väärin. Hienoa, jos on pyörä, jossa ei murheita ole, ja valojen tehokin riittää. On vaan yleensä yhtä utopiaa kuin NL aikoinaan
Ja tämä sähköasiahan lähti siis liikkeelle siitä, että haettiin lisää tehoa ajovaloon. Halvin ja kuitenkin helpoin tapa on yleensä huolehtia siitä, että 100% akun/laturin jännitteestä saapuu polttimon kannalle saakka. Pitkät ja ohuet piuhat, huonot liitokset ja huono valokytkin ovat ne kohdat, jossa sähköä hukkaantuu. Sillä releistyksellä saa nuo kuntoon, ilman sen kummempia isoja ostoksia. Nuo saa sitten piiloonkin, mikroreleet mahtuu mainiosti lampun kopan sisälle.
Miten selvittiin ennen? Valojen suhteen ei tarvittu paljoa watteja. Siellä pilkkopimeässä, ilman nykyistä muuta hajavaloa, näki huonommallakin teholla. Mutta kun enää ei vaan olla pimeässä, ja ajetaankin nopeammin (jopa näillä pyörillä) niin se kiiluva hehku ei enää valaise.
Ryssäpyörissä ei yleensä lopu neliöt kesken, siitä plussaa, että ei ole nuukailtu noissa. Mutta ongelma on kontaktit, yhdistettynä vuosien ulkosäilytykseen. Ja toisaalta erittäin monen pyörän sähköjä on kirjaimellisesti ryssitty matkan varrella, joten ainoa vaihtoehto on tehdä uusiksi ennemmin kuin korjailla ajan saatossa tehtyjä lukuisia vanhoja virheitä. Selkeä oikosulkuriski on sitten tuossa töötin nappulassa. Senkin pystyy korjaamaan, mutta lienee se yleisin juttu, millä sulake ajossa saadaan toimimaan. Myös ne pyöreät tangon bakeliittikytkimet saattaa kiusailla, kontaktit ja toimintaperiaate ei ole huiman varmoja kestämään ikuisuuksia. Jossain kasaripyörissä oli sitten surkeita johtojakin jo, onnistuivat kait valamaan vanhat Popedan nokkakoristeet sähköjohdoiksi
Kootteri kirjoitti:Jos käytössä vain yksi sulake niin silloin sen joutuu mitoittamaan maksimikuorman mukaan ... Jos olis yksi sulake niin matkanteko loppuisi pääsulakkeen hajoamiseen ja tai johtojen palamiseen.
Kootteri kirjoitti:Lisäksi jos käytetään vain yhtä sulaketta niin, silloin koko johtosarja pitäisi suunnitella sen pääsulakkeen keston mukaan. Tässä tapauksessa siis (jos pääsulake 25A) olisi suositelva, että koko johtosarja olisi vähintään 2.5mm2 kokoa, mutta suositeltavampaa että käytettäisiin 4mm2 kokoa.
Tuossahan se tulikin selkeät faktat, miksi sulakkeita pitää olla enemmän kuin yksi.
Kun mennään autoihin, niin sulakeongelmat ei suinkaan ole harvinaisia. 90-luvun Fordit ja Rellut tuorein kauhuesimerkki. Ja mersukuskit tietää, että sähkövian korjaaminen aloitetaan sulakerasian konakteista, jos autossa on tyypiltään ns posliinisulakkeet. Tuossa oli samaa asiaa toisesta näppäimistöstä:
Kootteri kirjoitti:Mun mielestä yksikään sulake ei ole turha, vaan ne ovat ne proput mitkä hajoaa jos tulee vikaa. Sulakerasioita voi olla hyviä ja huonoja, nykyiset laattasulakerasiat mielestäni kontakteiltaan hyviä ja se sulakkeen tarkoitus on suojata sen takana olevia johdotuksia sekä toimilaitteita.
Jos kurkataan Mersujen valopiuhoihin, niin vielä W124'sen kytkimen takana johto on sitten ihan muuta kuin 1,5 neliötä. Sanoisin että 4-6 neliötä on se syötön paksuus. Lyhdyillä onkin enää 2,5 neliötä, siellä se riittää. Ja ensimmäinen auto, joka opetti minulle sulakkeista oli Mini. Se kaksisulakkeinen Lucas-rasia oli terveisiä sieltä syvältä. Valmiiksi alimitoitettu ja huonot kontaktit. Kaiken lisäksi siellä oli jo valmiiksi erilliset liittimet+johdot eri kuluttajanipuille. Oli siis erittäin helppoa korjata tehtaan moka, kun tarvittiin vain uusi rasia useammalla sulakkeella, ja jakaa syöttöpuolelle tulevaa virtaa sulakkeille, lähdöt oli jo valmiiksi jaettuina.