Ensimmäinen kakspyöränen jolla ajelin oli 250cc saksalainen TWN, olin jotain 11-12, ala-asteella kuitenkin. Pyörällä ei ollu penkkiä ollenkaan joten mun jalat ulottui maahan asti. Ja kyllä oli hauskaa-ajettiin sillä pyörällä jäällä-kesärenkailla tietysti! –Farligt som Faan förståss!!!
Se vasta sytytti kipinän ja ostin viikkorahoillani vm-54 Victorian(mopo) se maksoi muistakseni 20mk ilman kaasaria-rahat ei rittänyt kaasariin kun siitä haluttiin lisää rahaa.Muistan että se otti pannuun kun en saanut sitä Tunturin -61 mallista kaasaria kaupassa mukaan. Mutta toinen poika myi mulle 14mm Bing kaasarin muutamalla markalla ja sitten alkoi hurjastelu. Mun onneksi faija matkusti paljon ja äiti taisi käydä paljon vieraissa (emme poijat sitä silloin tajunnu), että me poijat oltiin paljon yksin kotona-valvonta periaatteessa nolla! Muistan että meille annettiin rahaa ruokaostoksia varten(osa rahoista meni tietenkin bensaan) ja äiti oli näyttänyt miten hella käytettiin. Siltikin poltettiin aika monta kattilaa pilalle pikkuveljen kanssa……olimme aika laihoja molemmat. Tais paljon ruokaa palaa pohjaan-eihän tuon ikäisillä poijannulikoilla ollu mitään tajua kauanko mitäkin piti keittää/lämmittää.
Kun pääsin yläasteelle oli kaveriporukalla yhteinen EMW 350 joka ostimme yhteisillä rahoilla.
Olimme kerran hiihtämässä pitkin jäätä talvella ja yksi meistä tiesi missä oli ihmeellisen näköinen prätkä. Kävimme katsomassa sitä ja silloin siellä mökillä oli kaksi vanhaa miestä –siis vanhoja miedän silmissä. Todellisuudessa olivat kai noin 30-50 vuotiata ne miehet.
Kysyimme jos vehje toimii ja miehet sanoivat että kyllä. Pienen nuotion sytyttivät koneen alle-oli sentään talvi ja kunnon pakkaset ja pian saivat sen käyntiin. Hinnaksi sovittiin 150 mk mikä meillä ei tietysti ollu mukana. Ilman rahaa vehjettä ei tietysti saatu mukaan joten palasimme seuraavana viikonloppuna rahojen kanssa.Mitään papereita ei tietenkään ollu eikä me osattu kysyäkkään.
Pyörä oli aika erikoinen. Runko oli sahattu poikki etuistuimen takana ja jatkettu omatekoisella konstruktiolla. Pyörän kardanin jatkeena oli toimiva Volvon laatikko ja sen perään oliko Fiatin takaakseli. Miehiltä saatiin jääkettingit mukaan takapyörille ja meidän onni oli rajaton. Takana istuva vaihtoi pykälää kun edessä istuva hoiti kytkimen ja kaasun. Tuskin tällä ”trikellä” ollu edes etujarruja. Takajarrut puuttui tyystin. Kukahan nyt eteenpäin pääsee jarruttamalla! Oltiin sentään nuoria ja kuolemattomia! Tällä vehkeellä hurjasteltiin pari talvea. Samalla summalla se sitten myytiin uusille seitsemänluokkalaisille. Ties kuinka kauan tuo vehje kulki saman koulun oppilailla.
Mulla ei oo ikinä ollu kevaria. Ensimmäinen varsinainen moottoripyörä oli IC 350cc, ostin sen kun täytin 15,myin laskettelukamat ja niillä rahoilla kävin ostamassa tuota pyörää. Ei ollu kauan omistukses kun faija oivalsi että sehän on prätkä eikä edes ollu mikään kevari. Oli aikamoinen jööti kahella pakoputkella. Sokeankin olis tajunnut ettei se mikään mopo ollu!
Lisäksi tuli kypäräpakko siinä vuonna 1977.
Eikäs mulla semmosta ollu-ajelin telakkapipolla. Ei ollu edes mopokorttia(ei vielä keksitty silloin). Monesti olin kaupungissa liikenteessä poliisiauto vieressä muttei pysäytetty koskaan. Olikohan edes kerrottu poliiseille kypäräpakosta silloin vielä? Loppukesästä ostin kuitenkin kirpparilta hienon käyttämättömän (varmasti varastettu) avokypärän ja hankin ajolasit. Syksyllä taisin myydä, ts. faija pakotti, kysiesen vehjeen.
Rahoilla en kuitenkaan ostanut lasketteluvehkeitä enää…..
PS. Pikkuveli ei koskaan innostunut kakspyöräisistä, hänestä tuli saksanystävä BMW,VW –joskus mietin onkos meillä sama isä?
Terv, Dnepr-pilot