Mies kun tulee tiettyyn ik\u00e4\u00e4n….niin viimeist\u00e4\u00e4n silloin on hankittava moottoripy\u00f6r\u00e4 ja mieluiten sellainen jota voi mielin m\u00e4\u00e4rin r\u00e4pl\u00e4t\u00e4…<\/p>\n
T\u00e4ytetty\u00e4ni kriittiset 40 ja risat, innostuin taasen moottoripy\u00f6rist\u00e4, en kuitenkaan mist\u00e4\u00e4n 70-luvun Hondista, vaan aikuisen miehen karuista umpirautaratsuista, py\u00f6rist\u00e4, joissa voi tuntea olevansa soturi eik\u00e4 turha kromi kiiltele ja muoviosat murene. Mobilisti-lehdess\u00e4 (2\/2000) olleet kuvat ja tarinat Kari Toivosen sota-Uraleista sytyttiv\u00e4t roihun \u2014sellainen on saatava!<\/p>\n
<\/p>\n
Muutama soitto ja ep\u00e4toivoinen kutsuhuuto Roikan sivuille, niin lopputuloksena oli elokuisena iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 M-72 vuodelta 1953 kotipihalla. Vaikka py\u00f6r\u00e4 ei 48 vuotiaaksi ik\u00e4neidoksi ihan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ruusu ollut, niin kukkiihan ne perunanvarretkin. Ja l\u00e4ht\u00f6kohtanahan olisi joka tapauksessa perusteellinen kunnostus talven aikana ja museokilpi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. -siin\u00e4 sit\u00e4 olisi tavoitetta iltojen iloksi.<\/p>\n
Kun puista putosi lehdet ja py\u00f6r\u00e4st\u00e4 mutterit, niin entis\u00f6intivimma nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Ensin kauppaan ostamaan pari tussia ja riitt\u00e4v\u00e4sti eri kokoisia MiniGrip-puseja,. Siperia on opettanut muistin vajavaisuuden , joten n\u00e4iden avulla sit\u00e4 viel\u00e4 kasausvaiheessakin nippelit ja ruuvit l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t paikkansa.<\/p>\n
Mies ei ole ter\u00e4st\u00e4 ellei aloita per\u00e4st\u00e4 eli ensin ostin miliisiper\u00e4n sisuskalut, hinta oli 520 mk sis\u00e4lt\u00e4en lautaspy\u00f6r\u00e4n sek\u00e4 kierukan. Laakerikaupasta ostin lautapy\u00f6r\u00e4n laakeri (SKF 6207, 50 mk) sek\u00e4 kierukan booriakselin puoleisen kaksoisrullalaakerin (SKF 3304 ATN9\/C3, 150 mk ). Tampereelta Uralvoxista tilasin kierukan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevan neulalaakerin (60 mk) sek\u00e4 lautapy\u00f6r\u00e4n kaulassa olevat laakerineulat (30 mk). Stefoja tarvittiin kaksi, toinen kardaaniakseliin ja toinen lautaspy\u00f6r\u00e4\u00e4n (it\u00e4maan ihan omia Rompep\u00e4ivilt\u00e4).<\/p>\n
Kokoamisessa ei kummempia kommervenkkej\u00e4 ollut, tosin ulosvet\u00e4j\u00e4 on hyv\u00e4 olla lautapy\u00f6r\u00e4n laakerille ja iso ruuvipenkin tai pr\u00e4ssi kokoamiseen, joskin varovaisesti meisseli-vasarayhdistelm\u00e4ll\u00e4kin voi tulla toimeen. Vasaroimaan ei kuitenkaan kannata innostua, sill\u00e4 metalli tuntui olevan varsin pehme\u00e4\u00e4. Tietty hienoissa vehkeiss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6jen olla kohdallaan, vaan n\u00e4ist\u00e4 en tied\u00e4, mutta kierukan syvyyss\u00e4\u00e4t\u00f6 tapahtuu ohuilla levyill\u00e4 kiinnitysmutterin alle. Hammaskosketuksen syvyyden s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00f6n en ole muuta keinoa keksinyt kuin kannessa olevan tiivisten paksuuden, ainakin minun osaltani uusi miliisiper\u00e4 vaati kaksi 0,7 mm:n paperitiivistett\u00e4, jotta py\u00f6riminen tapahtuu herk\u00e4sti. Jos hammaskosketus on liian pieni, niin lautapy\u00f6r\u00e4n laakeri alle voisi kai laittaa samoja s\u00e4\u00e4t\u00f6levyj\u00e4. Paras opastus per\u00e4hommaan on oikein valokuvien kanssa Angars Ural-seite, -Reparatur von hauptantrieb und gelenwelle<\/a>. Py\u00f6r\u00e4n mukana oli varaosaper\u00e4, joten samassa innostuksen puuskassa laitoin kuntoon my\u00f6s sen tavallisen per\u00e4n jos vaikka sivariajoihin ? Kokonaiskustannus miliisiper\u00e4lle oli siis noin tonni.<\/p>\n Mist\u00e4 niit\u00e4 kaikenlaisia tiivisteit\u00e4 sitten saa ? No neh\u00e4n tehh\u00e4\u00e4n iha ite, vinkkin\u00e4 vaan , ett\u00e4 tiivisteet on tosi k\u00e4tev\u00e4 tehd\u00e4 itse saksilla ja reik\u00e4meistisarjalla. Paperi muutaman kympin ja meistisarja 40 mk (Biltema 19-978).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli vuorossa loota. Vaihteiston purkaminen ja kokoaminen eiv\u00e4t vaadi mit\u00e4\u00e4n erikoisty\u00f6kaluja, mutta laakereiden vaihtaminen vaatii pr\u00e4ssin, ainakin minun py\u00f6r\u00e4ss\u00e4 oli p\u00e4\u00e4akselin laakerit tiukassa. Ongelmaksi meinasi muodostua p\u00e4\u00e4akselin p\u00e4\u00e4tylaakerin keh\u00e4, joka oli juuttunut pes\u00e4\u00e4ns\u00e4. Hetken mietitty\u00e4ni porasin kaksi 3 mm:n reik\u00e4\u00e4 aivan kytkinmekanismin kiinnityskaulan juureen ja l\u00f6in keh\u00e4n laatikon ulkopuolelta tuurnalla irti. Kokoamisen j\u00e4lkeen t\u00e4ytin rei\u00e4t harmaalla tiivistemassalla. Tarvittavat laakerit ovat SKF 6304, 6205 ja stefat 32x45x6 tai-7, 36x48x10,5 tai 35x48x8, 20x40x7tai8, 12x20x5, laatikon osat tulivat maksamaan yhteens\u00e4 noin 400 mk.<\/p>\n Sitten siihen t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n eli moottoriin. Jo syksyll\u00e4 vauhtipy\u00f6r\u00e4 oli kertaalleen l\u00f6ystynyt ajossa, joten kytkinpuoli oli tullut avattua. Kone lev\u00e4lleen ja osat minigrip-pusseihin. Mit\u00e4\u00e4n suurta yll\u00e4tyst\u00e4 ei eteen tullut, mit\u00e4 nyt vasemman puolen imuventtiilin varren ohjuri oli l\u00e4htenyt liikkeelle ja oli kuin avattu banaani. Sylinterit ja venttiilit vein moottorikoneistamoon ja pyysin laittamaan kaikki uudet ohjurit sek\u00e4 koneistamaan venttiilit ja istukat. Tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja antoivat laskun about 500 mk. Seuraavaksi oli vuorossa kampiakselin ihmettely. P\u00e4itt\u00e4isv\u00e4lys oli ehk\u00e4 0,5 mm, sivuttain ei juurikaan. Joku kertoi uusia myyt\u00e4v\u00e4n muutamalla satasella, toinen kertoi kuulleensa hyvist\u00e4 k\u00e4ytetyist\u00e4, mutta lopulta kymmenkunta soittoa osoitti, ett\u00e4 ainakaan minun tarpeisiin ei uusia l\u00f6ytynyt eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 k\u00e4ytettyj\u00e4. Kuulin my\u00f6s, ett\u00e4 50-luvun kampurat olisivat laatutavaraa uudempiin verrattuna, joten l\u00e4hetin lopulta kampuran Sein\u00e4joen Moottorihiomoon, jossa kerrottiin heid\u00e4n tehneen paljon nimenomaan Uralin ja K-py\u00f6r\u00e4n kampuroita. Homma pistettiin t\u00e4ysin uusiksi eli kaulat sorvattiin, laitettiin isommat rullat ja tehtiin m\u00e4nn\u00e4ntapeille uudet holkit. Hintaa kertyi 1300 mk ja aikaa meni viikko. Muitakin koneistamoja varmaankin on, mutta t\u00e4h\u00e4n oli tosimiesten suositukset. Vinkkin\u00e4 viel\u00e4 se, ett\u00e4 m\u00e4nn\u00e4ntapit ovat eri paksuisia (v\u00e4rikoodit), joten mukaan kannattaa laittaa tappi mittamalliksi.<\/p>\n Seuraavaksi oli vuorossa laakereiden vaihto. Eritoten vanhemman saapumiser\u00e4n yksil\u00f6ill\u00e4 kuulemma takap\u00e4\u00e4n stefa vuotaa….eli huoparengas p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 \u00f6ljy\u00e4 kytkimen puolelle. Huoparengas on takakannen urassa ja minun k\u00e4sitykseni mukaan tarkoitettu vain l\u00e4pi p\u00e4\u00e4sev\u00e4n \u00f6ljyn imeytysrenkaaksi, mutta paremmin asiasta perill\u00e4 olevat oikaiskoon. Varmin tapa on kuulemma sorvauttaa kampikammion puolelta huopastefan sein\u00e4m\u00e4 pois ja laittaa tilalle kunnon stefa, siit\u00e4h\u00e4n on keskustelupalstalla ollut juttua. Itse tein homman niin, ett\u00e4 ostin toiselta puolelta roiskesuojatun laakerin (SKF 6207 RS, jonka suojapuolen laitoin kytkint\u00e4 p\u00e4in. Lis\u00e4ksi tiivistin laakerin alla olevan levyn paikoilleen moottorisilikonilla, joten uskon t\u00e4ll\u00e4 tavoin est\u00e4neeni \u00f6ljyn p\u00e4\u00e4syn kytkimelle. Ei sitten muuta kuin kampura paikoilleen ja takakansi kiinni, silikonit v\u00e4liin (\u00e4l\u00e4 kuitenkaan laita silikonia kannessa klo 6:ssa olevaan reik\u00e4\u00e4n, josta takap\u00e4\u00e4n laakeri saa voitelunsa). Lopuksi varmistuslangat paikoilleen ja hyvinh\u00e4n se meni, mutta hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 kaikui tallissa ankara kirous. Kampura oli kyll\u00e4 oikein p\u00e4in, mutta kiertokanget tulivat v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolelta ulos eli vasen oikealta ja vice versa. En tied\u00e4 muiden taitoja, mutta oli todella vaikeaa saada kampuraa irti, kun kiertokanget ottivat aukkojen reunoihin kiinni ja laakerit oli laitettu lukitteella paikoilleen. Lopulta sain ly\u00f6ty\u00e4 takakannen irti sylinteriaukoista ja etummaisen laakerin tuurnalla rikkomalla ensin rei\u00e4t etummaiseen kampuran roiskelevyyn. Samalla rikkoutui my\u00f6s laakeri ja roiskelevy, joten t\u00e4m\u00e4 muille opiksi.<\/p>\n Kone kasassa ja itsetunto taivaissa….vaan silloin soitti muuan Urmas ja kyseli olenko ajatellut parantaa \u00f6ljynkiertoa. Kyselin miksi ja h\u00e4n kertoi minulle keltanokalle, ett\u00e4 M72:ssa oli osin paine- ja osin roiskevoitelu ja ett\u00e4 alkuper\u00e4inen 6mm:n rattailla oleva \u00f6ljypumppu on pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle alitehoinen nykyisille teille ja nopeuksille. Helpoin tapa olisi laittaa uudempi 9 mm:n rattailla oleva pumppu, mutta tosimiehet laittavat 16 mm:n rattailla olevan pumpun rakentamalla sen kahdesta rungosta sorvin ja hitsaustaidon avulla. T\u00e4ll\u00f6in voisi rakentaa my\u00f6s roiskevoitelupuolelle painevoitelun ohuilla kupariputkilla. Ajattelin ratsastaa urhona hieman varttuneemman v\u00e4en vauhtia eli 9 mm:n pumppu riitt\u00e4isi. Sain pumpun Laitisen Einolta ja neuvon lyhent\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6akselin varsi tai ottaa se vanhasta. Tein ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja pumpun siivil\u00e4kin mahtui paikoilleen, kun hieman penkkihiomakoneella ty\u00f6sti valuj\u00e4\u00e4mi\u00e4 pienemmiksi.<\/p>\n En\u00e4\u00e4 olisi j\u00e4ljell\u00e4 sylinterin kiinnitys ja m\u00e4ntien asentaminen. Hetken meni tuumailussa eli mink\u00e4 kokoinen tiivisteen pit\u00e4\u00e4 olla vasemman sylinterin juuressa, etteiv\u00e4t \u00f6ljyrei\u00e4t peity. Tiiviste pit\u00e4\u00e4 olla Siit\u00e4kin hieman sain oppia eli m\u00e4nniss\u00e4 ja tapeissa on v\u00e4rikoodit koon mukaan. V\u00e4ripisteet on yleens\u00e4 m\u00e4nn\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 tappiheloissa ja tapeissa jommassa kummassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sis\u00e4puolella. M\u00e4nti\u00e4kin on eri kokoa ja laatuja, ainakin import, -export ja armylaatua. Koko on yleens\u00e4 stanssattu m\u00e4nn\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n. Tarkempia tietoja taasen taulukoissa edell\u00e4 mainitussa Angars Ural-nettisivuilla ja l\u00e4nsim\u00e4nti\u00e4kin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan saatavilla ainakin saksalaisissa Uralin osien nettikaupoissa.<\/p>\n Niin ja pitih\u00e4n py\u00f6r\u00e4 viel\u00e4 saada alkuper\u00e4iseen imperialististen invaasiontorjuntajoukkojen v\u00e4riin eli vihre\u00e4ksi (Red Army resepti on 1 litralle Spies Hecker akryyli 257 285 Nato Green + 45 gr AG 201+ 7,6 gr AG204+ 4,7 gr AG228 ja 21,3 gr AG 205 eli mattausaste 50 %). Maalia on kulunut tasan kaksi litraa, kun jokainen pisteosa sek\u00e4 vaunut ja vanteetkin on maalattu. Kun ensimm\u00e4isi\u00e4 py\u00f6ri\u00e4 vuosia sitten maalailin sis\u00e4ll\u00e4 enk\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole saanut tallia puhtaaksi, niin kantap\u00e4\u00e4n kautta oppineena siirryin maalaamaan ulos eli letkut ja osa sis\u00e4lt\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 pihan puolelle, nopea ruiskutus ja takaisin talliin kuivumaan. Ei ole talvella hyttysi\u00e4 ja j\u00e4lki on meik\u00e4l\u00e4isen taidoilla riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4. Parasta on se, ett\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 piha kuin tallikaan ei ole ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 sotkussa. K\u00e4siss\u00e4kin on edelleen iho, kun opin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ohuita lateksihanskoja maalatessa. Markan kappale ja tuntumakin on melkein kuin ilman….<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 se talvi on vier\u00e4ht\u00e4nyt rattoisasti, vaimokin alkaa lauhtua enk\u00e4 ole joutunut siirtym\u00e4\u00e4n ulkoruokintaan. Hesariakaan ei ole autotalliin k\u00e4\u00e4nnetty, vaikka kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siell\u00e4 on tunti jos toinenkin taitanut vieraht\u00e4\u00e4. Edess\u00e4 on viel\u00e4 muutaman viikon ponnistus, jotta kaikki saadaan paikoilleen ja toimimaan, vasta sen j\u00e4lkeen tied\u00e4n onko tavoite saavutettu, rassata olen kuitenkin saanut riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n\n\t\t