Aina sujuu, mutta joskus huonosti

[Korhosen Mara]

Minullahan tilanne on se, että omistan kaksi IC:tä. Tai oikeastaan neljä, mutta kaksi on ihan silleen enemmän tai vähemmän kokonaisia. Lähdin tuossa syksyllä jälleen opintielle, jonka kivikkoisessa olemuksessa sivuvaunu-IC etenee oikein mukavasti. Mutta ennestäänkin pieni budjetti pieneni vielä pienemmäksi. Tästä syystä on muutama osapuute, joiden vuoksi kumpikin kokonainen IC ei voi olla samaan aikaan ajossa. Syksyllä poksautin esimerkiksi metsäkoneen uraa ajaessani yhden äänenvaimentimen tohjoksi piilokiveen, eikä nyt ole sattunut vastaan puoli-ilmaista korvaajaksi.

Kahdessa pyörässä on se hyvä puoli, että raa'an rouhea malli 56 isolla porauksella (yksisylinterinen, 380 kuutiota) on aivan eri maata, kuin kaksisylinterinen 70-lukuinen Jupiter 3. Ensimmäinen edustaa metsätyömiesten kulkupeliä, kun taas jälkimmäisestä tulee mieleen pikemminkin moskovalainen virastotyöntekijä keinonahkaisissa nappaskengissään. 56 ei sen sijaan lähde käyntiin, jos saappaan varsi ei ole nahkaa ja vähintään 30 cm pitkä. Kevät ja alkukesä meni enemmän nappaskenkäteemalla, kunnes toissapäivänä kuulin pellon takaisesta metsästä vanhan Homeliten rähinän. Tiesin heti, että tulen pian tarvitsemaan pihkan tuoksuista yksisylinteristäni.

Aloin laittaa 56:tta saman tien ajokuntoon. Eihän siimä mene kuin kolme varttia laittaa muutama osa pyörästä toiseen. Sitten vaan iltapäivästä Koski-baarille kahville. Siirsin akun, äänenvaimentimet, seoksensäätövivun, nopeusmittarin vaijerin ja valokatkaisimen. Viime talven ajoin K36-kaasuttimella, mutta nyt tunsin siinä keinonahkaisen nappaskengän tuoksun ja päätin vaihtaa sen alkuperäiseen K28:aan, johon laitoin vielä IC 49:stä peräisin olevan suuremman kohokammion. Tämän tehtyäni aloin polkea pyörää käyntiin, mutta ei se vaan meinannut millään käynnistyä. Sain sen kyllä käyntiin, mutta pian se sammui eikä enää meinannut millään hörähtää. Välillä käynnistyi, mutta sitten sammahti. Pian huomasin, että koho vuotaa. Laitoin tilalle alkuperäisen kohokammion ja kohon. Samat ongelmat jatkuivat. Poljeskelin ilman tulppaa ja kuivasin sitä. Kipinän antoi ihan kivasti, siinä ei mitään. Kaikkia suoranneita vaiheita ei liene tarvetta selostaa, mutta sanotaan nyt sen verran, että niihin liittyy liian rikasta seosta, pimenneitä tulppia, tuleen syttynyt IC, ilmavuotoja, onnen hetkiä, pilvilinnojen romahduksia jne. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että puolitoista päivää tuota on roplattu ja nyt tarttis ruveta sylinteriä purkamaan ja tuhkaluukun tiivisteitä korjaamaan. Silleensä jännä, että parkkeerasin pyörän täysin ajokuntoisena kolmisen kuukautta sitten.

Olen vakuuttunut, että tässä on isommat voimat kyseessä. Aiemmin olen työskennellyt museohommissa, aikalailla kirjoitustyötä ollut. Siis sitä Jupiter 3:n edustamaa keinonahkanappaskenkäistä Moskovan virastotyötä. Nyt olen opiskelemassa rakennusrestaurointia, jonka pihkaisen ja vernissantuoksuiseen maailmaan tuo 56 menee paremmin. Olisi tuossa noita kirjoitushommia vielä tehtävänä. Ettei vaan jokin korkeampi voima tässä koeta ilmoitella, että pitäisi niitä tehdä, että turha on nyt ihan vielä yksipyttyisen big bore -IC:n raa'asta menosta haaveilla. Minulla on kaukaisia sukujuuria Uralin itäpuolella. Niinpä tässä voi hyvinkin olla jonkinlainen kohtalonyhteys Izhevskin tuotteiden kanssa. En liene ainoa palstalainen, jolla tämä kohtalonyhteys löytyy.

Eihän siinä. Aina hommat sujuu, mutta joskus ne sujuu huonosti. Eräällä kaverillani on tilanteeseen sopiva viisaus, joka kuuluu, että "tekee vaa." Niin kai se on sitten tehtävä. Eli vaan. Jospa tuossa viikonlopun mittaan pääsisi sen Koski-baarin pahan makuisen kahvin kiskomaan hikisen helteisellä terassilla liian kuumissa ajokamoissa.

[Leko]

Oli mullaki Siperian Nortonin moottori mönkijässä. Kapine on Harkovissa koottu ja mm. pienellä hydrauliikalla varustettu.

Kyllästyin siihen ICeehen. Heitin sen pois, Vaihdelaatikon säilytin, asensin sakalaisen dieseliHatzin ja siitä kiilahihnavedon siihen vaidelaatikkoon. Nyt se kapine on ollut pihatöissä jo muutaman vuoden. Toimii. Ei kaduta.

[Korhosen Mara]

Emmää silleen tosissaan näitä vehkeitä kiroa. Nyt jotain 7-8 vuotta IC-hommaa takana eikä into ole karissut. Justiin tuossa tuijottelin 49:n runkoa ja mietin, milloin ryhtyisin siitä kolmatta pyörää hieromaan. Olen laskenut, että optimaalinen määrä IC:itä ihmisellä on kolme. Nyt olisi aikomus saada se kolmas kokoon. Oikeastaan neljäskin eräänlainen IC-bokserijohdannainen on pyörinyt mielessä. Sekin aloittamista vaille valmis.

Tuossa eilen tarinoin puhelimen välityksellä palstalla aiemmin pyörineen sropovin kanssa, joka totesi, että eihän postimerkkeilijälläkään ole vain yhtä postimerkkiä. Olen vakuuttunut, että ihminen voi olla onnellinen, vaikka hänellä olisi muu kuin optimaalinen määrä IC:itä. Ehkä iän myötä tapahtuvan henkisen kasvun seurauksena ihminen on kykenevämpi pitämään yhä useampaa IC:tä.

No, oli miten oli. IC:tä on nyt hinkkailtu sieltä täältä ja nyt kai se pelaa. Kauppaan olin justiin sillä lähdössä, kunnes huomasin unohtaneeni virrat päälle ja ei käynnistynyt. Nyt istun aitassa ja kuuntelen nurkassa työskentelevän kuuden voltin laturin tunnelmallista surinaa. Kyllä IC-homma on hyvää hommaa.

P.s. jos se mönkijän kone on vielä nurkissa pyörimässä, niin minua voisi se kiinnostaa. Tällä hetkellä tosin vähän liian persaukinen osakaupoille, mutta pian pitäisi vähän helpottaa.

[Korhosen Mara]

Kaupassa on nyt käyty, mutta siinä lähimpänä olevassa. Ja nilkutettu kotiin 20km/t. Alkoi takanavalta kuulua niin jännittäviä ääniä, etten malttanut etäämmälle ajaa. Nykäisikin silloin tällöin, siksi rauhallinen vauhti kotimatkalla. Jarruissa siellä on nyt jotain tapahtunut. No, selvitellään. Eukkokulta tuossa taas ihnetteli miten jaksan näiden kanssa. Jaksaahan sitä kun aina kaikkea uutta jännää tapahtuu. Tasaisen tappava toimivuus, se se on joka motoristin kyllästyttää.

[Korhosen Mara]

Kyllä kait sitä IC:tä tarttis taas ruveta roplaamaan. Yhteen prätkätalliinkin hiljalleen palailen ensi kuussa, niin pääsee jälleen vetisen öljyn makuun. Kolmatta pyörää jos ryhtyisi kokoemaan, määrittelin nimittäin taannoin, että kolme IC:tä on optimaalinen määrä. Nyt on yhtä vaille.

[eeko]

Joo pistähän tarinaa tulemaan, että miten kävi.
Näitä sun juttuja kyllä jaksaa lukea ja tulee
hyvä mieli.
-eeko

[Korhosen Mara]

Näköjään jäi viime kesänä tässä analysoimatta tuo kauppareissussa tullut ongelma. Kyseessähän oli siis rikkoutunut laakeri, joka jumitteli. Taisi taka-akseli pyöriä ainakin osan matkasta renkaan mukana. Kummempia vaurioita ei onneksi tullut. Pyöränlaakerien kanssa ei välttämättä kannattaisi ajatella, että "kait se ihan hyvältä vaikuttaa?" Halpoja kun ovat. Tällä kertaa ei onneksi hirttänyt isolla tiellä.

[hyvonenh]

Oon aikasemmin todennu ettei itäpyörä osaa olla yksin.
Tää on sitten toteutunu näissä boksereissa n.kolmeen laitteeseen. Iiceepuolellakin levykeula poti kaverin puutetta , toivottavasti nyt kuitenkii alkas jo riittää...

T.hh

[kalkkuna]

Joijoi!

Todella hieno PP350. Epätietoislle tiedoksi että kyseessä räväkkä itäpärrä eikä puksutin.

Aloitin tämmösellä moottoripyöräilyt 18 vuotiaana.

Tosin Poliisi oli 15 vuotiaana sitä mieltä että Tunturi SuperSport oli tyyppikatsastamaton kevari, josta puuttui vakuutus, eikä mulla ollu korttiakaan kevariin, niin kai seki lasketaan moottoripyöräilyksi.

[Korhosen Mara]

Kyllähän Sportti-IC on hieno vehje. Joskus oli lähellä tuollaisen hankinta, mutta ei ollu rahhaa. Nyt vielä vähemmän. Mutta tässä olisi nyt mielessä, että tarttee olla 1. talvi-IC, 2. Muinis-IC, eli mielellään vähintään 49, mieluummin levykeula ja mieluimmiten joku Punainen lokakuu tai vanhenpi, 3. Uudempi IC. Vaikkapa tuollainen Planeta Sport. Kolmas minulla on (Jupiter 3), ensimmäinen tavallaan on, mutta varustellaan valmiiksi vasta kun kakkonen on valmis. Ensi viikolla alan väsäillä sitä kakkosta.

[jasu]

Näköjään jäi viime kesänä tässä analysoimatta tuo kauppareissussa tullut ongelma. Kyseessähän oli siis rikkoutunut laakeri, joka jumitteli. Taisi taka-akseli pyöriä ainakin osan matkasta renkaan mukana. Kummempia vaurioita ei onneksi tullut. Pyöränlaakerien kanssa ei välttämättä kannattaisi ajatella, että "kait se ihan hyvältä vaikuttaa?" Halpoja kun ovat. Tällä kertaa ei onneksi hirttänyt isolla tiellä.

Näiden kanssa voi sattua vaikka mitä, ja tuli kyllä koettua monenlaista jo ekan kesän aikana mitä "neliysi"-IC:llä ajelin. Yksi niistä koski vaihteistoa, ja sen sivuakselin laakeria, olihan se väljä kun vaihteiston kasasin mutta ajattelin sen kestävän kun kuitenkin öljykyvyssä aikaansa viettää. Kestihän sekin aikansa, vaan tunnit tuli kuitenkin täyteen, nelosvaihteella lotkottelin menemään rapiaa kuuttakymppiä, eli laakeri sai heilua väljiensä kanssa miten halusi kun veto meni suoraan käymättä sivuakselilla kääntymässä. Lämpesikin luultavasti, lämmittäen sivuakselin päätä, jossa siinä laakerin vieressä pyöri ykkösvaihteen vastaratas. Näissä tietenkään mitään laakerointia akselille ole, siis niissä rattaissa, vaan "tarkahko" reikä akselille rattaaseen porattuna. Nämä kaksi sitten päättivät yhtyä, eli ykkösen ratas akseliin, ja kun nelonen oli kytkeytyneenä niin senhän tietää mitä siinä tapahtuu. Kerrasta jumiin koko keksintö...

Muutenhan tuossa ei olisi isommin jännää ollut, vaan kun kuulin hetkeä ennen tuota jumitusta takaa sireenin ääntä, takana oli säiliöpaloauto hälytystehtävään menossa, niin sillä hetkellä se nappas kiinni kun lähdin sitä paloautoa sivummalle väistämään. Siellä sitä olisi saattanut käydä paloauton alla ilman aloitettua väistöä, tai jotain muuta yhtä mukavaa...

Takarengas kyllä savusi hienosti kun vauhti loppui, kärrykyytiä odotellessa mittailin asvalttiin jäänyttä jälkeä ja kyllä sitä oli reipas 30 metriä ainakin tarttunut tiehen. Ristuksen vanhat Dunlopin nappularenkaat, eli kivikovat, ei tuossa sipaisussa mitään näkyvää tasaista kohtaa edes syntynyt... Kyytiä odotellessa tuli sitten diagnosoituakin, ja aika vahva oli veikkaus ykkösvaihteen kiinteään kytkeytymiseen, kun vaihteen ollessa vapaalla oli ykkönen kytkeytyneenä, eikä ykköselle asti vaihdevipu mennyt kun ei sattunut kytkentähampaat ja -koloset kohdakkain...

Monta muutakin jännää kyllä ehti sattua ja tapahtua, sen yhdeksän yhteisen vuoden aikana, valtaosan kesästä oli yleensä ajossa ja jos yhtään oli keliä niin aika monesti valinta osui IC:n kohdalle Dyanen jäädessä parkkiruutuun. Ohkasesti harmittaa tuonkin hävittäminen, ihan typerää oli hukata se...

[Korhosen Mara]

Monen sortin ongelmaa IC:stä on saanut houkuteltua esiin, mutta vaihteisto ei ole vielä tähän mennessä jarrun virkaan ryhtynyt. En ole hirveän tarkka ollut vaihteiston laakerien kanssa, ja juuri sama ajatuksenjuoksu siinä on ollut. Vaan samapa kait sinnekin olisi uusia pistää, nuo kun eivät maksa paljon mitään ja jokaisesta laakerikaupasta löytyy.

Neliysin runkoon olisi juuri ajatus ruveta pyörää kokoamaan, mutta Valittujen Palojen metodilla. On noita tuoreempien IC:iden osia kertynyt. Niitä on ajatus sovitella tuohon. Jos saisi tuoreemmat navat paremmilla jarruilla paikalleen, ehkäpä 56:n lokasuojan modattuna jne. Saattaisi olla levykeulakin tiedossa siihen. Ajatuksena ollut, että jos saisi vielä kaksisylinterisen IC:n koneenkin runkoon leivottua. Olen siihen Jupiter 3:ssani tykästynyt. Kulkee paremmin, mekastaa vähemmän ja on silti aito ja alkuperäinen kaksitahti-IC. Tavoitteena 49:n tyyliä mukaileva hyvin kulkeva pyörä, joka on alusta loppuun IC:tä. Jos nyt "hyvin kulkeva" ja "IC" kannattaa yrittää samaan laitteeseen sovittaa.

[jasu]

Neliysissä on yllättävän tehokas takajarru, edessä sitten vastavuoroisesti vauhdinvaimennin...

Pöljän Pete teki taidetta Neliysin virittämisestä, ja sukellusveneperäkärry täyteen lastattuna pystyi pitämään satasen matkanopeutta. Oli kyllä uudemmasta alumiinisylinteriä, kanavia viilattu, mäntää muokattu jne, mutta kuitenkin yksipyttyinen harvaiskuinen papattaja. Joku vuosi sitten ohimennen törmäsin Peteen, vielä oli IC hallussa mutta ajot oli vaihtunut johonkin muuhun merkkiin jota en nyt mieleen saa...

Mulla oli koko sen yhdeksänvuotisen taipaleen valurautasylinteri, johon uuden männän sittemmin hommasin kun sain männän reunasta palasia irtoamaan "puoli päivää" myöhäisellä sytkällä. Meni ankkuri 30 astetta väärään asentoon, tietääkseni ekaa Vapen laturi/sytkäpakettia tässä maassa asentaessa. Monosen Timppa teki sytkästä tarjouksen mistä ei voinut kieltäytyä, saatesanoilla "ota kuvat ja kerro mitä tarvii asennukseen, helpottaa jatkossa myyntiä". Tykkäsin Vapesta, sähköä piisasi ja kipinä tuli varmasti, välillä ilman akkuakin tuli ajettua ja silti teki sähkön kuten pitää...

Muuten oli kyllä varsin alkuperäisessä kunnossa, mitä nyt ajovaloumpion vaihdoin Uralista otettuun, jotta sai polttimon mitä löytyi vielä huoltoasemaltakin. Paljon tuli ajettua, reissattua pitkin Suomea, ja vain muutaman kerran piti kärry/pakukyytiä harrastaa...

[kalkkuna]

Nykyään tekevät Ukrainassa näihin kinukki 125-200cc koneen osista sytkät. Kaikki osat näkyy olevan kans e-bayn kautta ostettavissa jos ite haluaa urheilla ja tehdä sovitteet. Paketissa on kaikki 12V maailmaan siirtymiseen ja akkua ei välttämättä tarvi. Ajo ku mopolla.

Mäntiä on nyt vakiona ja 5 eri porakokona saatavilla. Made in Poland EU.

Nyt on hommattuna IC osakasa talliin. Koitan kesäksi ajoon

[Korhosen Mara]

Toissapäivänä ajelin IC:n mökille ja aloitin kesäkauden, eli irrotin sivuvaunun. Tarttis keulaa vähän roplata, on löysiä ilmaantunut toiseen putkeen ja jarrurumpukin pitäisi suoristaa. Pompottaa jarruttaessa ikävästi. Mutta kelepoa hommaa se on tuo sivuvaunuvehkeillä ajo. Ajatuksena kaivella vähän lisää hevosia esiin, niin saisi paremmin kulkemaan vaunun kanssa. Nyt aika vaivalloista matkaamista.