Reisun poikanen.

[sropov]

Iltapäivällä syönnin jäläkiin kahtelin akkunasta ulos ja koskapa ilima oli parahimmileen syksysen kaunis, aattelin lähtä päristeleen.

Ja ei ku kampetta niskaan ja ölijyn tarkastus ja lissäys aivan tavan vuoksi. Rituaalit ja muut poppakonstit suoritettuani yritin konetta käyntiin ja siinäpä tuli ensimmäinen takaisku. Ois ollu niin mukavaa pikkusen ottaa semmosia lähteekö vai eikö lähe käyntiin viiliksiä ku ei ollu hökötykseen taas viikkoon koskenu nii eka potkulla tulille. Tämän vertanen harmi kummiski on jokseenki siejettävää laatua tuumailin ja vääntelin teleskooppijousia kohti Jukujokia. Kalkutan Seppäki tormuutti yhesä kohti vastaan Pemarillaan. (Kohtaaminen erämaassa, osa XVIII.)

Ostin Kessoililta polttoainetta mennesä ja seossuhteena oli 1.74 l tiisseliä ja loput ysiviitosta. Kassööri ällisteli, että kahenlaista laitoit ja minä siihen, että ja aivan vasite ja tahallaan. Sitte vielä sannoin, että en kumminkaan tupaölijyä laittanu. Siittä saa tullin ratsiasa isot sakot ja perivät vielä tiisseliveron kakskymmenkertasena.

Oli merenranta olosuhtanteisiin nähen meleko tyven ilima ja mopeti kuluki hyvin ja veti niinku hullua tukasta. Vaikka mistäpä palijo vettää, ku rouva tuosa viimeviikolla jostiisa viijen millin konehella nuo pyörtänöt haravoi. No, moottori ei ainakaan kakistellu ja minä annoin rampan kalakattaa.

Kalasella jojella käpäsin itkumuurilla setelivarannon täyvennystä varten ja havvaihtin, että onpahan vasempaan saappaaseen jostaki ööliä pruikannu, minkä pitäs mun kamppeisa olla lähestulukoon täyvellinen mahottomuus. Ei luulis saappaalle ölijyä tulevan ku niin monesti kumminki tullee reinot jalasa ajettua. (Vitsihahaha). Olipahan ny kummiski jostaki kosteutta ilimiintyny ja eiku tarkka seuranta päälle.

Pikkusen meinas turmeluksen puoleinen sanavarasto tulla mieleen ku huomasin sytytyspuolasta tippasevan kirkasta nestettä. Toinen niistä ohkasemmista johhoista tai pikemminki sen johon napa oli taittunu ja roikku lähes irrallaan ja rakosesta tihku kirkasta lientä. Olis pitäny kiristää paremmin puola paikolleen.

Vaan eipähän tuo ollu sitte ku toinen puola tälle kesälle. Ensimmäinen menehty sirpalevammohin aiemmin ku laturinpyörityssysteemin sokkina toimineet naulanpätkät lävistivät Kadetista sosialisoijun puolan. Siihen ei ois auttanu ees kiristys. Ois pitäny puolaparalle laittaa luotiliivit ja hiekkasäkkejä. Oisko lie ollu ikupäivänen sittekään.

Joo. Onkkelma oli selevillä. Lauvantai-ilta ja kaukana kotua ja puola voi sitte heretä henkäilemästä millonka vaan. Mistä varapuola? Kolomen sekunnin mietiskely jäläkeen suuntasin keksinnön keulan kohti yhen kaverin huushollia, jolla oliki sitte vanaha poolovolkkari takapihallaan kärijellisellä sytkällä. Siittäpä pakko-otolla komponentti kyytiin ja kaffinkeiton ja hörppäämisen jäläkeen taas paanalle.


Ajelinpa sitte T. Naavaparralle ja vierähti siinä tovi jos toinenki ja asiaa puhuttiin ja lystiä oli eiku nuo keittäny kaffit sieläki. Eikä ne koirakkaan mua syöny, ku sannoin niille, että minä maistun polttoölijylle.

No aikansa kutaki ja kotomatkalla sitte kuulu moppeetista ouvohko ääni. Ääni oli luonteeltaan jostaki kolahuksen ja napsahuksen välimaastosta ja kohtapa sytty laturin valo ja volttake-mittari näytti vajjaita lukemia. Kytkin saman tien valoja vähemmäksi ja ajelin viimeset kymmenen kilsaa varovasti ja skootterikaistaa. Samalla siinä siunasin ommaa viisauttani koskapa olin älynny ja kerenny laittaa etupäähänki parkkivalon, mikä nyt sitte hämärtyväsä illasa loisti tähten lailla ja turvas mun kotimatkaani. (Se etuparkki ei muuten sitte satu olehen ee-hyväksytty. Ainakaan ajoneuvokäyttöön. Tein sen nimittäin tyhyjästä Reksona purkista. Siihen rollipurkkiin nimittäin ku laittaa sen kuulan sisälle nelivattisen lampun nii käy kyllä parkkivalosta. Toisaalta ootan innolla mahollista viranommaiskontaktia ja -kommenttia)

Pääsin kummiski kotia ja vikalistan tekeminen alako ja syynä lattauksen loppumiseen oli stoppariruuvin irtisinkoutuminen laturin käyttölaitteesta. elikkä sirpalevaara oli taas ollu olemasa. Olinpahan kumminkí eläny siinä luulosa, että sen ruuvin ois pitäny lähtä sieltä jo palijo aikasemmin. Toisaalta se lähti nyt, ku puola oli jo valamiiksi lähes sökö. Eikä resuselle puolalle kannata laittaa sirpalesuojia.

Lähen saunaan tästä.

Huomena lähen Paraisille.

Ylihuomena kai tuun takasi?

[Taisto Naavaparta]

Hyvä että Srooppovi pääsi kotia. Helevetin hienosti käyä kalakattaa se sun kookonen,ihan katteeksi käy. Hieno vempele,ja kiva kun tulit käymään.
Koirat haukkuu mersua nytteki,ku se haisee löpölle..

[MT-11]

"Siittä saa tullin ratsiasa isot sakot ja perivät vielä tiisseliveron kakskymmenkertasena."

Joo aatteleppa, käyttövoimaverua ko näillei oo niin tyhyjä pittää kertua kahellakymmenellä.

[sropov]

Lukkeepa sitte siinä laskun loppusumman kohalla AIHEETON.

Kerran tankkasin mottuuli yhistelmään Kokkolasta 160 l. polttoölijyä. Siittähän tuli jonkumoinen saikkina enneku pääsi taas tien päälle.

Seuraavana päivänä Keimolan Nesteellä pohojoseen vetävällä puolella tuli manne kaupitteleen paitoja (mallia "pieni hiase"), muun muasa semmosta, mihinkä oli räntätty teksti "DIESEL". Kyssyin siltä, ettei sull semmosia "POLTTOÖLIJY" paitoja olis? Ei ollu. Piti ostaa "TIISSELI" paita.

Sen paijan niskasa oli lappu misä oli palijo äksiä mutta vähä älliä, niinku mulla ihtelläniki, mutta ei se vaatehtimiskappale mahtunu ku tuolle neiti-ihimiselle joka on multa ylleesä rahhaa vailla. Ja tämä ko. henkilö oli sillon n.13 v nuori.

Eilen oli muuten kaikkien reisujen äiti taas, ku kävin mutkan tuola Paraisilla. Aamusella kopsin renkaat sorkkarauvalla ja totesin, että kaikki kakskymmentäkaheksan kumia pitävät ilimaa sisällään. Samalla silimäilin pyöränmutterit ja näyttivät olevan kiinni ja ok.

Illalla yheksältä Vaasasta pikkusen matkaa ylöspäin, justiinsa ku olin ylittäny Kyröjoen sillan, nii kahtoin peiliin ja ens aattelin, että roiskeläppä ois irti? Ja paskan marijat. Kaks rengastahan sieltä lähti omille teilleen ja jarrurumpu löi kipinää asphalttiin ja tulipa päästettyä ilimoille muutamia rahavaan omasia ilmauksia liittyen kenitaalialueisiin ja tuonpuoleisen elämän synkemmälle osastolle.

No, nelijän ja puolen tunnin pikku reippailu pimiäsä ja vesisumusa valtatien reunalla ja taas lähettiin. V.1990 alotin rekkahommat ja tämä oli eka kerta tätä lajia haaveria. Joka päivä jotaki uutta. Viimeseen asti kokkeilee kohtalon sormi. Ens viikolla alotan elementttitehtaalla. Toivottavasti sielä ei oo paripyöriä.

Että semmonen rengasmatka.