Omituista uuelleensyntymistä.

[sropov]

Yks päivä lähin ajeleen, oli varmaan joku hyvä tekosyy. Siinä pörräilin vähä asioilla. Saatopa olla, että yritin jonkulaista sukulaisvierailuaki tehä.

Joo. Aina välillä sitte joku paikka alako haiseen tai pitähän jonkulaista ääntä, mikä saatto kuulua sen ylleisen metelin yli joka on vallitsevana olosuhteena koo-pyörän ollesa matkalla ja vauhin kohotesa yli kahenkympin.

Aina sillon tällön piti laittaa moppeeti nojolleen jotaki sähköpaalua vasten tai jotenki muuten kiilata pystyasentoon. Pyörästä on nimittäin aikonaan riisuttu vaunu pois ja keskiseisontatuki (pyörän ei kuskin) ei taho toimia.

Siinä piti olla sitte tosiaan välillä kontallaan ja nokka maata vasten ja tiirailla ja ällistellä. Kiristellä millon mitäki ja pelijätä suuresti jotaki mitä ei ees ehkä oo.

Tulipa siinä sitte mieleen, että mahtaako tämä mun mopo olla nyssitte semmonen keksintö josta käytetään nimikettä kyykkypyörä. Sikskä ku aina välillä pittää olla vähintään kyykyllään pyörän kuppeella. Tai sitte pittää olla takapuoli pitkällä ja nokanpää maata vasten. Ja muutenki murijaanin näkösenä.

No. Eilen illalla kävin sitte pyhkäseen semmosen sataviiskymmentä kilsaa ja kerran vaan kahtoin pikataipaleen loppuossuuella ölijyt. Ei puhettaakaan mistään kyykyttämisestä. Niinku ois kokenu uuelleen syntymisen elikkä re-inkarnaation. (Olikohan tuo ny oikia sivistyssana tuohon kohtaan, luullakseni)

Toisaalta kyykkypyöräilypäivä sattu keskiviikolle. Perijantaina taas oli sitte tilipäivä ja tämä huoleton ajelu sattu lauantaina heti tilipäivän jäläkeen. Johtopäätös: Keskiviikkona olin köyhempi ku perijantaina, lauantai ajelulla oli rahhaa rutkasti. Keskiviikon juttu oli kai semmoen "köyhät kyykkyyn" ajatelman mukanen homma.

Aatelkaapa omalle kohallenna.