Talvirallin ja muutaman muun reissun jälkeen peittelin Koon hellästi pressulla pihalle odottamaan uusia seikkailuja.
Eilen, viikkojen jälkeen piti pyörää siirtää grillauskauden alettua vähän kauemmas avotulesta jottei tulta haukkaa.
Pyörät ei oo tehty työnnettäväksi elikkä konetta käyntiin.
Ensiksi kevyt painallus polkimesta tuntuman hakemiseksi ja sitten toinen rivakampi polkaisu. Perskules sillonhan se jo käy.
Kyllä nämä on mukavia ja sielukkaita vehkeitä. Rautaan ei pidä rakastua mutta aistin kyllä pyörästä että se olis ollut valmis lähtemään vaikka maailman ääriin.
Kertokaapa muutkin tuntemuksistanne. "vaikeuksien kautta voittoon" on totta mutta kyllä tämä harrastus tietysti palkitseekin. Eihän kukaan jaksa loputtomasti vaikeuksia vastaan taistella ellei jossain vaiheessa saa positiivista palautetta harrastuksen kohteelta.
Pekka
