Uralin luotettavuus
Uralin luotettavuus
Mp messuilla olin juttusilla Uralin maahantuojan kanssa ja sain kehuja Uralin kestävyydestä, kaveri vaikutti kyllä asiantuntijalta ja väitteille oli perusteita. Nyt kun olen näitä sivuja seurannut, niin kysyisin niiltä joilla Urre on tai ollut, miten on onko väitteissä perää. Katselin messuilla Urrea ja Royal Endfieldiä molemmat kehuivat omiaan, mutta niinhän ne myyjät aina.
-
Vmkv
Aika kultaa muistot, niin moottoripyörämerkkien Ural, Dnepr kuin Chang Jiang suhteen, puhumattakaan muista merkeistä valmistusmaahan katsomatta. Lähtemättömän vaikutuksen jättivät vain nämä edellä mainitut charmin ja haasteellisuuden takia, eli meistä tuli hetimiten "hyvät kaverit" :? . Syntyi myös sanonta; Uralismi, kestävä tie - Vaikeuksien Kautta Voittoon :P . Aika rientää, 70-luvusta on pitkä aika tähän päivään . Nykyään on rajat "vapaat", mitä ei ollut vuosikymmeniä sitten, koskien tieten itärajaa. "Mopot" olivat haaste silloin ennen, nyt on kaikki toisin. Nykyään pyörät valmistetaan lähinnä kuluttajia ajatellen (alkaen 2000- ), tieten vientiä ja markkinoita silmälläpitäen, joten laatuun panostetaan tehtaalla todella.
Mitä tällä tahdon sanoa, uralistiksi ei synnytä, vaan tullaan pikkuhiljaa. 
"Kesäillan valssin" tahtiin keskellä kauneinta Suomea "Urre" on se paras mopo mitä saundeihin tulee :D
Jonkinlainen osoitus tekniikan kestävyydestä on esim tuo Tiikereiden matka Kiinaan.
Useat Roikkalaisten vehkeistä on Valmistettu kymmeniä vuosia sitten. Monet vielä eläneet alkutaipaleensa itäisessä tai eteläisessä naapurissamme jolloin niillä on myös ajettu paljon.
Jos näitä laitteita vähän joutuu säätämäänkin niin korjaustoimet on yksinkertaisia.
Samassa ajassa kun muoviluotimies on riisunut pyöränsä katteista venttiilien säätöön on Uralisti jo ehtinyt vaihtamaan molemmat pytyt.
Nämä pyörät ei välttämättä sovi kaikille mutta puolustavat kyllä paikkaansa siinä kategoriassa mihinkä ne kuuluvat.
Ne ovat käyttöeseneitä jotka tuottavat omistajalleen iloa helpottaen hänen elämäänsä.
Pekka
Useat Roikkalaisten vehkeistä on Valmistettu kymmeniä vuosia sitten. Monet vielä eläneet alkutaipaleensa itäisessä tai eteläisessä naapurissamme jolloin niillä on myös ajettu paljon.
Jos näitä laitteita vähän joutuu säätämäänkin niin korjaustoimet on yksinkertaisia.
Samassa ajassa kun muoviluotimies on riisunut pyöränsä katteista venttiilien säätöön on Uralisti jo ehtinyt vaihtamaan molemmat pytyt.
Nämä pyörät ei välttämättä sovi kaikille mutta puolustavat kyllä paikkaansa siinä kategoriassa mihinkä ne kuuluvat.
Ne ovat käyttöeseneitä jotka tuottavat omistajalleen iloa helpottaen hänen elämäänsä.
Pekka
Terve !
Koska minulla on Uraleista pitämiseni vastapainona Intialainen Bulletti, otanpa kantaa tähän. Kaikki tuo, mikä koskee Uraleita voidaan katsoa koskevan myös "Royal" Enfield Bulletteja. Olin aiheesta kirjoittanut jo aamulla pitkän viestin, mutta se ei näy tulleen sivulle koskaan. Joka tapauksessa, ajatukset ovat samat kummassakin, Uralissa ja Bulletissa. Asenne on pääasia. Pikkasen omaa paneutumista ja pyörästä tulee osa omaa elämäntapaa, joka vie mukanaan. Bullettien osalta ei kannata uskoa maahantuojaa, eivät todellisuudessa tiedä näistä pyöristä yhtään mitään. Intiassa on se oikea vuosikymmenien saatossa kehittynyt tieto, joka kärsivällisellä asiaan paneutumisella sieltä kyllä löytyy. Vaatii aikaa ja asennetta.
Vinkkinä se, että jos Bullettiin päätyisit, älä osta uutta pyörää. Osta käytetty, josta on tehtaan viat jo ehditty korjata. Sellainen on paras, joka on ehditty reilusti ajaa sisään ensimmäisten lähes kymmenentuhannen kilometrin aikana. Moni myy pyöränsä pois siksi, että huomaa sen olevan erilainen, mitä on odottanut. Eli luonteet eivät ole sopineet yhteen. Omistaja ei ole ollut oikea moottoripyöräilijä.
Intiassa moni todellista laatua haluava uuden pyörän ostaja vie heti uuden pyöränsä mekaanikolle purettavaksi ja uudelleen koottavaksi. Tällöin se tulee tarkistetuksi läpikotaisin ja samalla kertaa voi sitten tehdä haluamansa muutokset.
Ostat sitten kumman tahansa, Uralin tai Bulletin, kummastakin saat todellisen ystävän vuosikymmeniksi. Kummatkin ovat oikeita, todellisia käyttömoottoripyöriä. Tehty oikeaan käyttöön eikä naapurien kateuden aikaansaamiseksi.
Terv. Risto
Koska minulla on Uraleista pitämiseni vastapainona Intialainen Bulletti, otanpa kantaa tähän. Kaikki tuo, mikä koskee Uraleita voidaan katsoa koskevan myös "Royal" Enfield Bulletteja. Olin aiheesta kirjoittanut jo aamulla pitkän viestin, mutta se ei näy tulleen sivulle koskaan. Joka tapauksessa, ajatukset ovat samat kummassakin, Uralissa ja Bulletissa. Asenne on pääasia. Pikkasen omaa paneutumista ja pyörästä tulee osa omaa elämäntapaa, joka vie mukanaan. Bullettien osalta ei kannata uskoa maahantuojaa, eivät todellisuudessa tiedä näistä pyöristä yhtään mitään. Intiassa on se oikea vuosikymmenien saatossa kehittynyt tieto, joka kärsivällisellä asiaan paneutumisella sieltä kyllä löytyy. Vaatii aikaa ja asennetta.
Vinkkinä se, että jos Bullettiin päätyisit, älä osta uutta pyörää. Osta käytetty, josta on tehtaan viat jo ehditty korjata. Sellainen on paras, joka on ehditty reilusti ajaa sisään ensimmäisten lähes kymmenentuhannen kilometrin aikana. Moni myy pyöränsä pois siksi, että huomaa sen olevan erilainen, mitä on odottanut. Eli luonteet eivät ole sopineet yhteen. Omistaja ei ole ollut oikea moottoripyöräilijä.
Intiassa moni todellista laatua haluava uuden pyörän ostaja vie heti uuden pyöränsä mekaanikolle purettavaksi ja uudelleen koottavaksi. Tällöin se tulee tarkistetuksi läpikotaisin ja samalla kertaa voi sitten tehdä haluamansa muutokset.
Ostat sitten kumman tahansa, Uralin tai Bulletin, kummastakin saat todellisen ystävän vuosikymmeniksi. Kummatkin ovat oikeita, todellisia käyttömoottoripyöriä. Tehty oikeaan käyttöön eikä naapurien kateuden aikaansaamiseksi.
Terv. Risto
Hei vielä !
Liitänpä tähän kertomuksen, jonka olen muutama vuosi sitten kirjoittanut paikalliseen mobilistien lehteen. Siinä olen yrittänyt hiukan kuvata myös pyörän omistamisesta. Pyydän anteeksi Uralisteilta käyttäessäni Teidän sivujanne vieraan merkin esittämiseen, mutta kaikki tämä tuodakseni esille näiden pyörien samankaltaisuuden. Tuon kertomuksen jälkeen olen ollut pari viimeistä vuotta ajamatta, koska ajoin kolarin ja rikoin pyöräni ja hiukan itseänikin. Syksyllä toin matkatavarana Intiasta uuden rungon sekä muita tarpeellisia pikkuosia ja kasasin uudelleen itselleni pyörän. Nyt ajattelin parin viikon kuluttua ottaa sen vakuutukseen ja totutella taas ajamiseen.
Terveisiä kaikille !
Risto
ENFIELD BULLET
Elävä legenda Intiasta
Hankkiessani viitisen vuotta sitten kyseisen moottoripyörän pitkällisen ja osin ennakkoluuloisenkin harkinnan jälkeen en vielä tiennyt kyseisestä pyörästä käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, mutta hitaasti opin tuntemaan uuden ystäväni, sen historian ja jopa luonteen.
Niin, ystävän, koska kyseinen pyörä väkisinkin muotoutuu perheenjäseneksi jolla on jopa oma luonteensa. Mutta ensin hieman historiaa.
Tarina Royal Enfield moottoripyöristä alkaa 1880 luvulta, jolloin Britanniassa perustettiin yhtiö nimeltä Townsend Cycle Company joka aluksi valmisti polkupyöriä ja ompelukoneita sekä niiden osia. Vuonna 1899 valmistui muutama kolmi- ja nelipyöräinen ajoneuvo motorisoituina De Dion 1,5 hevosvoiman moottoreilla tehtaalta, joka oli nyt vaihtanut nimensä Enfield Cycle Companyksi.
Siitä sitten erinäisten vaiheiden ja lukuisten mallien myötä Royal-sanan nimeensä ottanut tehdas Redditchin lähistöllä Englannissa valmisti muiden mallien ohessa urheilullisia nelitahtisia matkapyöriä nimellä Bullet, mutta vasta sodan jälkeen vuonna 1948 sai alkunsa uuden 350 kuutioisen Bulletin prototyyppi.
Tässä pyörässä oli moottorin osalta monia yksityiskohtia jo aiemmissa yksisylinterisissä tehtaan malleissa olleisiin moottoreihin, mm. kuivasumppu öljytankki kampikammion yhteydessä ja Albion vaihteisto, mutta paljon kompaktimmassa muodossa sopiakseen myös kilpailukäyttöön, johon tehdas paljon tuolloin panosti. Bulletista tehtiin 350 cc pyörän lisäksi myös 500 cc versio. Heti alusta lähtien Bullet muodostui suosituksi malliksi, niin kilpailukäytössä kuin myös siviilissä, ja tuli kuuluisaksi kestävyydestään ja luotettavuudestaan.
Vuosien saatossa oli myös Intiaan viety runsaasti moottoripyöriä Englannista helpottamaan kulkuyhteyksiä laajassa ja huonojen tieyhteyksien tiheästi asutussa maassa ja näinollen siellä oli paljon kokemusta pyörien käytöstä ja niiden eroista erilaisissa tarpeissa.
Viisikymmenluvulla oli Intiassa politiikkana, että heidän tulisi itse valmistaa kaikkea mitä aiemmin oli tuotu muualta, ja niinollen myös silloinen myyntiyhtiö Madras Motor Company, joka toimi pääasiassa Enfield välittäjänä Intiassa, lähetti edustajansa Englantiin sopimaan 350 cc Bulletien valmistamisesta Intiassa. Bullet valittiin malliksi juuri kestävyytensä ja huonoille teille sopivuutensa vuoksi. Valmistus aloitettiin vuosikymmenen puolivälissä, aluksi kokoonpanona Englantilaisista osista, ja vähitellen myös osien valmistus siirtyi Intian Madrasin tehtaalle.
Valmistus jatkui Intiassa Englantilaisen tehtaan lopetettua Bullet-mallin tuotannon vuonna 1960, sekä koko Englantilaisen Royal Enfield tehtaan kuihduttua pois vuonna 1970, mallin säilyessä suunnilleen muuttumattomana vuosikaudet, kunnes vuonna 1977 tuotiin ensimmäiset Bulletit Intiasta moottoripyöränäyttelyyn Englantiin. Vasta vuonna 1983 alkoi kuitenkin varsinainen länsimaiden valloitus tehtaan tehdessä muutamia muutoksia länsimaita varten ns. vientimalleihinsa.
Yksi niistä oli myös 500 cc pyörän ottaminen tuotantoon. Tämä oli, ja on edelleen, lähinnä sylinterin porauksella muutettu versio, jossa lähes kaikki muu on kuten 350 cc pyörässä. Vuosien saatossa on tietenkin tapahtunut kehitystä, esimerkiksi magneetto on vaihtunut virranjakajaksi katkojan kärjillä, myöhemmin myös joissain versioissa electroniseksi sytytykseksi, sekä 6 voltin tasavirtalaturi vaihtunut 12 voltin vaihtovirtalaturiksi, uudemmissa malleissa tehokkaampi versio antaen ajovalolle vaihtovirtaa ja muualle tasavirtaa. Myös Amal’n kaasutin on vaihtunut Mikcarb –kaasuttimeksi, joka on muutettu versio eräästä Japanilaisesta Mikunin kaasuttimesta. Muutoin pyörän malli muistuttaa pääosin vuoden 1955 Englannissa valmistettua mallia.
Joitain teknisiä tietoja Intialaisesta Bulletista:
- Yksisylinterinen, valurautasylinteri alumiinikannella
- Teho (tehtaan ilmoitus) 350 cc 18 hv 5650 kierroksella, 500 cc 22 hv 5400 kierroksella
- Bensiinitankin tilavuus n. 14,5 litraa
- Öljytankki noin 2,2 litraa
- Jarrut edessä 7 tuuman rumpu, takana 6 tuuman rumpu. Lisätarvikkeena saatavilla myös levyjarru eteen.
- Akseliväli n. 135 cm
- Istumakorkeus n. 75 cm
- …
Suomeen Intialaisia Bulleteja on tuotu, joitain aiempia kokeiluja lukuunottamatta, pääasiassa vasta 90 –luvulta lähtien, ja täällä myydyt versiot ovat olleet enimmäkseen 500 cc pyöriä varustettuna alkuperäisen oikealla sijainneen vaihteenvalitsimen sijasta vasemmalla puolella sijaitsevalla vaihdepolkimella moninaisen vivuston kautta, ja näinollen myös jarrupoljin siirrettynä ylimääräisen linkin avulla oikealle. Myös nykyajan tiukkojen pakokaasu- ja melunormien vuoksi on pyörä varustettu nykyisin erilaisilla tunnistimilla ja ilmanannostelusysteemeillä, sekä kierrättäen kampikammion tuuletushuurut takaisin ilmansuodattimen etupuolelle sensijaan, että ne alun perin oli johdettu voitelemaan ketjua takaiskuventtiilillä varustetun, ns. ankannokka –kumiletkun avulla.
Myös pakoputken äänenvaimennin on vuosi vuodelta pidentynyt, ja imuääniä vaimentamaan on jopa ilmansuodatin sijoitettu oikean puolen työkalulokeroon, alkuperäisen suodatinkotelon jäädessä paikalleen vain tyhjäksi kuoreksi ilman läpikulkiessa siihen yhdistettujä kumiletkuja pitkin.
Kaiken kaikkiaan nykyiset muutokset ovat paljolti vieneet pois Bulletin omaa luonnetta, jopa suorastaan alentaneet sen tehoa, ja muun muassa monimutkainen ilmanotto suodattimesta on lähes takuuvarmasti yksi ilmavuotoja aiheuttavista kohteista.
Oman Bullettini hankkimisen myötä olen oppinut monenlaisia asioita joita en ennen olisi kuvitellutkaan. Koska aiempaa kokemusta minulla ei ollut, oli myös Bulletin hankkimisen jälkeinen aika vaikeaa, esiin tuli paljon teknisiä asioita jotka olisi pitänyt suorittaa ja joihin en osannut oikein paneutua. Bulletin myötä tekninen osaamiseni on noussut huimaa vauhtia. Ensinnäkin oli se, että tämäntyyppinen pyörä vaatii enemmän huoltoa kuin ns. modernit pyörät ja autot, toiseksi se, että myös tehtaan kokoamistyö oli lähinnä tarvittavien osien kasaaminen suurinpiirtein paikalleen, ja toimimista ei kukaan ollut tarkistanut, laadunvarmistus tehtaalta puuttui tuolloin, ja varmasti edelleenkin lähes kokonaan. Mutta hitaasti opin huoltamaan pyörän, kävin osa osalta läpi ainakin auenneet pultit, ja tästä syystä putoavat osat, purin pyörän lähestulkoon kokonaan tutkiakseni sen tekniikan, ja mikä parasta, myös sen säätäminen korvakuulolta on onnistunut hyvin, jopa paremmin kuin olisi voinut käyttäen mittalaitteita apuna.
Laadunvalvonnan puute tehtaalla on Intiassa korvattu sillä, että myyjä kokoaa eri pyörien osista toimivan kokonaisuuden asiakkaalle, ja jotkut todella hyvää laatua kaipaavat ostajat jopa heti uuden pyörän hankittuaan vievät sen mekaanikolle purettavaksi ja uudelleen koottavaksi.
Kutka sitten tänä päivänä hankkivat Bulletin kaltaisen pyörän? Ensinnäkin Intiassa se on aina ollut lähinnä työjuhta, jolla on kuljetettu kaikenlaista maaseudun tarpeista aina suurkaupunkien vilinään. Pyörä, joka ei ole kavahtanut pahempiakaan syrjäpolkuja, vaan vienyt kuormansa nurisematta perille, olkoon sitten ollut kyseessä alkuajoista lähtien olleet armeijan tarpeet, tai maaseudun ihmisen tarve saada heinäkuormansa siirrettyä toiseen paikkaan, tai kaupunkilaisperheen tarve kulkea asioillaan. Bullet on aina jaksanut kuljettaa koko perheen yhdessä, olkoon sitten perheeseen kuulunut kaksi, kolme tai jopa neljä jäsentä, Bullet on heidät kaikki jaksanut kantaa.
Nykyisin sielläkin Bullet on jäämässä nopeampien, tehokkaampien ja kevyempien Japanilaispyörien jalkoihin, mutta on säilyttänyt asemansa lähinnä maaseudulla entisenlaisena, ja kaupungeissa sen ovat ottaneet omakseen osin nuoriso harrastusvälineenään, pitäen sitä samanlaisena kulttipyöränä kuin esimerkiksi Harley-Davidson on USA’ssa, ja osin muut asianharrastajat, jotka arvostavat ja haluavat ylläpitää perinteitä.
Länsimaissa Bulletin omistajat ovat enimmäkseen vanhempia miehiä, jotka haluavat muistella menneitä aikoja kaihoten Brittipyörien jylinää, sekä keski-ikäisiä ja nuorempiakin jotka vaan yksinkertaisesti haluavat jotain erilaista, jotain jollaista ei jatkuvasti tule vastaan. USA’ssa ovat monet jopa myyneet entisen Harleynsä pois ja ostaneet Bulletin, koska eivät halua ajaa samanlaisella pyörällä kuin pomonsa ajavat.
Oli miten vain, Bulletin omistaja saa pyöränsä pysäköidessään yleensä ympärilleen lauman uteliaita, jotka joko muistelevat vanhoja aikoja, tai ovat muuten vain uteliaita.
Monet pitävät Suomessa Bullettia enimmäkseen tallissa, ajaen vain hyvin vähän halutessaan nautiskella, mutta on myös niitä jotka käyttävät Bullettia jatkuvasti normaalina kulkuneuvonaan ja ovat oppineet, että huolimatta alkuaikojen vaikeuksista, Bulletista on tullut hyvin luotettava kulkuneuvo, joka ei jätä välille koskaan. Jos jokin vika sattuisi tulemaankin, se joko on korjattavissa tienposkessa, tai sitten sen korjaamisen voi jättää suoritettavaksi kotioloissa ja jotenkin ”nilkuttaa” kotiin vaikka toiselta puolen maata. Kokematon saattaa ongelman kohdatessa masentua, koska yleensä apua ei ole saatavilla kuten mm. Japanilaisiin pyöriin, mutta myöhemmin taitojen karttuessa hän ymmärtää ja osaa arvostaa Bulletin helppoa huollettavuutta ja osien edullisuutta. Kun jokin muu pyörä vikaantuu, se yleensä tietää korjaamokäyntiä ja ison rahatukun menetystä, mutta Bulletin omistajalta se vaatii vain hieman omaa aikaa, kärsivällisyyttä ja ehkä jonkin osan hankkimista.
Itse suoritin juuri hyvin raskaissa olosuhteissa vajaan kolmentuhannen kilometrin Lapinreissun ilman muita ongelmia, kuin hiekkateillä sateessa turhan nopeasti kulunut ketju. Reissusta olisi jopa muodostunut tuplasti pidempikin, mutta sateiset ilmat eivät juuri innostaneet Norjan ja Ruotsin kiertelyyn.
Tehtaan tuotannossa on myös useita muita malleja, jotka vaihtuvat aika ajoin, lähinnä kokeiluina tehtaan taholta löytää malleja, jotka olisivat paremmin nykyajan elämäntyyliin sopivia, kiireisimmille ihmisille tarkoitettuja. Kuitenkaan ostajat eivät ole innostuneet muista malleista niin kuin vanhasta arvostetusta Bulletista, ja tehdas ei ole voinut halustaan huolimatta lopettaa sen tuotantoa, ja korvata sitä muilla malleilla. Mutta tehdas on tehnyt Bulletista vähitellen muiden pyörien vaikutuksesta myös modernimpaa. Esimerkiksi sitä on saatavilla nykyisin jopa sähkökäynnistimellä varustettuna. Myös vauhtipyörää on kevennetty pariin otteeseen viimeisten 15 vuoden kuluessa, eivätkä uusimmat pyörät enää ole samanlaisia todella hitaasti käyviä jumpsuttajia, kuin vanhemmat olivat, mutta silti silläkään ei todella isoa vaikutusta Bulletin luonteeseen ole ollut, ja edelleenkin Bulletin moottori on muihin nykyajan pyöriin verrattuna hidaskäyntinen ja matalakierrroksinen, jossa on riittävästi mutkaisille ja mäkisille pikkuteille tarvittavaa vääntöä.
Kun kuulet kaukaisuudesta äänen kuin joku löisi kaksi huopatossua yhteen tasaisella nopeudella ja ääni hitaasti, mutta varmasti lähestyy, tiedät että se on Bullet, elävä legenda.
Kun omistat Bulletin ja säädät sen tyhjäkäynnin kuntoon, niin se lyö tasaisen rauhallisesti kuin oma sydämesi, sehän on Bullet, elävä legenda.
Risto Saarimaa
Syyskuu 2002
Liitänpä tähän kertomuksen, jonka olen muutama vuosi sitten kirjoittanut paikalliseen mobilistien lehteen. Siinä olen yrittänyt hiukan kuvata myös pyörän omistamisesta. Pyydän anteeksi Uralisteilta käyttäessäni Teidän sivujanne vieraan merkin esittämiseen, mutta kaikki tämä tuodakseni esille näiden pyörien samankaltaisuuden. Tuon kertomuksen jälkeen olen ollut pari viimeistä vuotta ajamatta, koska ajoin kolarin ja rikoin pyöräni ja hiukan itseänikin. Syksyllä toin matkatavarana Intiasta uuden rungon sekä muita tarpeellisia pikkuosia ja kasasin uudelleen itselleni pyörän. Nyt ajattelin parin viikon kuluttua ottaa sen vakuutukseen ja totutella taas ajamiseen.
Terveisiä kaikille !
Risto
ENFIELD BULLET
Elävä legenda Intiasta
Hankkiessani viitisen vuotta sitten kyseisen moottoripyörän pitkällisen ja osin ennakkoluuloisenkin harkinnan jälkeen en vielä tiennyt kyseisestä pyörästä käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, mutta hitaasti opin tuntemaan uuden ystäväni, sen historian ja jopa luonteen.
Niin, ystävän, koska kyseinen pyörä väkisinkin muotoutuu perheenjäseneksi jolla on jopa oma luonteensa. Mutta ensin hieman historiaa.
Tarina Royal Enfield moottoripyöristä alkaa 1880 luvulta, jolloin Britanniassa perustettiin yhtiö nimeltä Townsend Cycle Company joka aluksi valmisti polkupyöriä ja ompelukoneita sekä niiden osia. Vuonna 1899 valmistui muutama kolmi- ja nelipyöräinen ajoneuvo motorisoituina De Dion 1,5 hevosvoiman moottoreilla tehtaalta, joka oli nyt vaihtanut nimensä Enfield Cycle Companyksi.
Siitä sitten erinäisten vaiheiden ja lukuisten mallien myötä Royal-sanan nimeensä ottanut tehdas Redditchin lähistöllä Englannissa valmisti muiden mallien ohessa urheilullisia nelitahtisia matkapyöriä nimellä Bullet, mutta vasta sodan jälkeen vuonna 1948 sai alkunsa uuden 350 kuutioisen Bulletin prototyyppi.
Tässä pyörässä oli moottorin osalta monia yksityiskohtia jo aiemmissa yksisylinterisissä tehtaan malleissa olleisiin moottoreihin, mm. kuivasumppu öljytankki kampikammion yhteydessä ja Albion vaihteisto, mutta paljon kompaktimmassa muodossa sopiakseen myös kilpailukäyttöön, johon tehdas paljon tuolloin panosti. Bulletista tehtiin 350 cc pyörän lisäksi myös 500 cc versio. Heti alusta lähtien Bullet muodostui suosituksi malliksi, niin kilpailukäytössä kuin myös siviilissä, ja tuli kuuluisaksi kestävyydestään ja luotettavuudestaan.
Vuosien saatossa oli myös Intiaan viety runsaasti moottoripyöriä Englannista helpottamaan kulkuyhteyksiä laajassa ja huonojen tieyhteyksien tiheästi asutussa maassa ja näinollen siellä oli paljon kokemusta pyörien käytöstä ja niiden eroista erilaisissa tarpeissa.
Viisikymmenluvulla oli Intiassa politiikkana, että heidän tulisi itse valmistaa kaikkea mitä aiemmin oli tuotu muualta, ja niinollen myös silloinen myyntiyhtiö Madras Motor Company, joka toimi pääasiassa Enfield välittäjänä Intiassa, lähetti edustajansa Englantiin sopimaan 350 cc Bulletien valmistamisesta Intiassa. Bullet valittiin malliksi juuri kestävyytensä ja huonoille teille sopivuutensa vuoksi. Valmistus aloitettiin vuosikymmenen puolivälissä, aluksi kokoonpanona Englantilaisista osista, ja vähitellen myös osien valmistus siirtyi Intian Madrasin tehtaalle.
Valmistus jatkui Intiassa Englantilaisen tehtaan lopetettua Bullet-mallin tuotannon vuonna 1960, sekä koko Englantilaisen Royal Enfield tehtaan kuihduttua pois vuonna 1970, mallin säilyessä suunnilleen muuttumattomana vuosikaudet, kunnes vuonna 1977 tuotiin ensimmäiset Bulletit Intiasta moottoripyöränäyttelyyn Englantiin. Vasta vuonna 1983 alkoi kuitenkin varsinainen länsimaiden valloitus tehtaan tehdessä muutamia muutoksia länsimaita varten ns. vientimalleihinsa.
Yksi niistä oli myös 500 cc pyörän ottaminen tuotantoon. Tämä oli, ja on edelleen, lähinnä sylinterin porauksella muutettu versio, jossa lähes kaikki muu on kuten 350 cc pyörässä. Vuosien saatossa on tietenkin tapahtunut kehitystä, esimerkiksi magneetto on vaihtunut virranjakajaksi katkojan kärjillä, myöhemmin myös joissain versioissa electroniseksi sytytykseksi, sekä 6 voltin tasavirtalaturi vaihtunut 12 voltin vaihtovirtalaturiksi, uudemmissa malleissa tehokkaampi versio antaen ajovalolle vaihtovirtaa ja muualle tasavirtaa. Myös Amal’n kaasutin on vaihtunut Mikcarb –kaasuttimeksi, joka on muutettu versio eräästä Japanilaisesta Mikunin kaasuttimesta. Muutoin pyörän malli muistuttaa pääosin vuoden 1955 Englannissa valmistettua mallia.
Joitain teknisiä tietoja Intialaisesta Bulletista:
- Yksisylinterinen, valurautasylinteri alumiinikannella
- Teho (tehtaan ilmoitus) 350 cc 18 hv 5650 kierroksella, 500 cc 22 hv 5400 kierroksella
- Bensiinitankin tilavuus n. 14,5 litraa
- Öljytankki noin 2,2 litraa
- Jarrut edessä 7 tuuman rumpu, takana 6 tuuman rumpu. Lisätarvikkeena saatavilla myös levyjarru eteen.
- Akseliväli n. 135 cm
- Istumakorkeus n. 75 cm
- …
Suomeen Intialaisia Bulleteja on tuotu, joitain aiempia kokeiluja lukuunottamatta, pääasiassa vasta 90 –luvulta lähtien, ja täällä myydyt versiot ovat olleet enimmäkseen 500 cc pyöriä varustettuna alkuperäisen oikealla sijainneen vaihteenvalitsimen sijasta vasemmalla puolella sijaitsevalla vaihdepolkimella moninaisen vivuston kautta, ja näinollen myös jarrupoljin siirrettynä ylimääräisen linkin avulla oikealle. Myös nykyajan tiukkojen pakokaasu- ja melunormien vuoksi on pyörä varustettu nykyisin erilaisilla tunnistimilla ja ilmanannostelusysteemeillä, sekä kierrättäen kampikammion tuuletushuurut takaisin ilmansuodattimen etupuolelle sensijaan, että ne alun perin oli johdettu voitelemaan ketjua takaiskuventtiilillä varustetun, ns. ankannokka –kumiletkun avulla.
Myös pakoputken äänenvaimennin on vuosi vuodelta pidentynyt, ja imuääniä vaimentamaan on jopa ilmansuodatin sijoitettu oikean puolen työkalulokeroon, alkuperäisen suodatinkotelon jäädessä paikalleen vain tyhjäksi kuoreksi ilman läpikulkiessa siihen yhdistettujä kumiletkuja pitkin.
Kaiken kaikkiaan nykyiset muutokset ovat paljolti vieneet pois Bulletin omaa luonnetta, jopa suorastaan alentaneet sen tehoa, ja muun muassa monimutkainen ilmanotto suodattimesta on lähes takuuvarmasti yksi ilmavuotoja aiheuttavista kohteista.
Oman Bullettini hankkimisen myötä olen oppinut monenlaisia asioita joita en ennen olisi kuvitellutkaan. Koska aiempaa kokemusta minulla ei ollut, oli myös Bulletin hankkimisen jälkeinen aika vaikeaa, esiin tuli paljon teknisiä asioita jotka olisi pitänyt suorittaa ja joihin en osannut oikein paneutua. Bulletin myötä tekninen osaamiseni on noussut huimaa vauhtia. Ensinnäkin oli se, että tämäntyyppinen pyörä vaatii enemmän huoltoa kuin ns. modernit pyörät ja autot, toiseksi se, että myös tehtaan kokoamistyö oli lähinnä tarvittavien osien kasaaminen suurinpiirtein paikalleen, ja toimimista ei kukaan ollut tarkistanut, laadunvarmistus tehtaalta puuttui tuolloin, ja varmasti edelleenkin lähes kokonaan. Mutta hitaasti opin huoltamaan pyörän, kävin osa osalta läpi ainakin auenneet pultit, ja tästä syystä putoavat osat, purin pyörän lähestulkoon kokonaan tutkiakseni sen tekniikan, ja mikä parasta, myös sen säätäminen korvakuulolta on onnistunut hyvin, jopa paremmin kuin olisi voinut käyttäen mittalaitteita apuna.
Laadunvalvonnan puute tehtaalla on Intiassa korvattu sillä, että myyjä kokoaa eri pyörien osista toimivan kokonaisuuden asiakkaalle, ja jotkut todella hyvää laatua kaipaavat ostajat jopa heti uuden pyörän hankittuaan vievät sen mekaanikolle purettavaksi ja uudelleen koottavaksi.
Kutka sitten tänä päivänä hankkivat Bulletin kaltaisen pyörän? Ensinnäkin Intiassa se on aina ollut lähinnä työjuhta, jolla on kuljetettu kaikenlaista maaseudun tarpeista aina suurkaupunkien vilinään. Pyörä, joka ei ole kavahtanut pahempiakaan syrjäpolkuja, vaan vienyt kuormansa nurisematta perille, olkoon sitten ollut kyseessä alkuajoista lähtien olleet armeijan tarpeet, tai maaseudun ihmisen tarve saada heinäkuormansa siirrettyä toiseen paikkaan, tai kaupunkilaisperheen tarve kulkea asioillaan. Bullet on aina jaksanut kuljettaa koko perheen yhdessä, olkoon sitten perheeseen kuulunut kaksi, kolme tai jopa neljä jäsentä, Bullet on heidät kaikki jaksanut kantaa.
Nykyisin sielläkin Bullet on jäämässä nopeampien, tehokkaampien ja kevyempien Japanilaispyörien jalkoihin, mutta on säilyttänyt asemansa lähinnä maaseudulla entisenlaisena, ja kaupungeissa sen ovat ottaneet omakseen osin nuoriso harrastusvälineenään, pitäen sitä samanlaisena kulttipyöränä kuin esimerkiksi Harley-Davidson on USA’ssa, ja osin muut asianharrastajat, jotka arvostavat ja haluavat ylläpitää perinteitä.
Länsimaissa Bulletin omistajat ovat enimmäkseen vanhempia miehiä, jotka haluavat muistella menneitä aikoja kaihoten Brittipyörien jylinää, sekä keski-ikäisiä ja nuorempiakin jotka vaan yksinkertaisesti haluavat jotain erilaista, jotain jollaista ei jatkuvasti tule vastaan. USA’ssa ovat monet jopa myyneet entisen Harleynsä pois ja ostaneet Bulletin, koska eivät halua ajaa samanlaisella pyörällä kuin pomonsa ajavat.
Oli miten vain, Bulletin omistaja saa pyöränsä pysäköidessään yleensä ympärilleen lauman uteliaita, jotka joko muistelevat vanhoja aikoja, tai ovat muuten vain uteliaita.
Monet pitävät Suomessa Bullettia enimmäkseen tallissa, ajaen vain hyvin vähän halutessaan nautiskella, mutta on myös niitä jotka käyttävät Bullettia jatkuvasti normaalina kulkuneuvonaan ja ovat oppineet, että huolimatta alkuaikojen vaikeuksista, Bulletista on tullut hyvin luotettava kulkuneuvo, joka ei jätä välille koskaan. Jos jokin vika sattuisi tulemaankin, se joko on korjattavissa tienposkessa, tai sitten sen korjaamisen voi jättää suoritettavaksi kotioloissa ja jotenkin ”nilkuttaa” kotiin vaikka toiselta puolen maata. Kokematon saattaa ongelman kohdatessa masentua, koska yleensä apua ei ole saatavilla kuten mm. Japanilaisiin pyöriin, mutta myöhemmin taitojen karttuessa hän ymmärtää ja osaa arvostaa Bulletin helppoa huollettavuutta ja osien edullisuutta. Kun jokin muu pyörä vikaantuu, se yleensä tietää korjaamokäyntiä ja ison rahatukun menetystä, mutta Bulletin omistajalta se vaatii vain hieman omaa aikaa, kärsivällisyyttä ja ehkä jonkin osan hankkimista.
Itse suoritin juuri hyvin raskaissa olosuhteissa vajaan kolmentuhannen kilometrin Lapinreissun ilman muita ongelmia, kuin hiekkateillä sateessa turhan nopeasti kulunut ketju. Reissusta olisi jopa muodostunut tuplasti pidempikin, mutta sateiset ilmat eivät juuri innostaneet Norjan ja Ruotsin kiertelyyn.
Tehtaan tuotannossa on myös useita muita malleja, jotka vaihtuvat aika ajoin, lähinnä kokeiluina tehtaan taholta löytää malleja, jotka olisivat paremmin nykyajan elämäntyyliin sopivia, kiireisimmille ihmisille tarkoitettuja. Kuitenkaan ostajat eivät ole innostuneet muista malleista niin kuin vanhasta arvostetusta Bulletista, ja tehdas ei ole voinut halustaan huolimatta lopettaa sen tuotantoa, ja korvata sitä muilla malleilla. Mutta tehdas on tehnyt Bulletista vähitellen muiden pyörien vaikutuksesta myös modernimpaa. Esimerkiksi sitä on saatavilla nykyisin jopa sähkökäynnistimellä varustettuna. Myös vauhtipyörää on kevennetty pariin otteeseen viimeisten 15 vuoden kuluessa, eivätkä uusimmat pyörät enää ole samanlaisia todella hitaasti käyviä jumpsuttajia, kuin vanhemmat olivat, mutta silti silläkään ei todella isoa vaikutusta Bulletin luonteeseen ole ollut, ja edelleenkin Bulletin moottori on muihin nykyajan pyöriin verrattuna hidaskäyntinen ja matalakierrroksinen, jossa on riittävästi mutkaisille ja mäkisille pikkuteille tarvittavaa vääntöä.
Kun kuulet kaukaisuudesta äänen kuin joku löisi kaksi huopatossua yhteen tasaisella nopeudella ja ääni hitaasti, mutta varmasti lähestyy, tiedät että se on Bullet, elävä legenda.
Kun omistat Bulletin ja säädät sen tyhjäkäynnin kuntoon, niin se lyö tasaisen rauhallisesti kuin oma sydämesi, sehän on Bullet, elävä legenda.
Risto Saarimaa
Syyskuu 2002
Laitanpa vielä tämänkin tänne. Linkki, josta voi olla iloa minkä tahansa moottoripyörän omistajalle.
http://www.cybersteering.com/cruise/fea ... ullet.html
T. Risto
http://www.cybersteering.com/cruise/fea ... ullet.html
T. Risto
-
Vmkv
.-
Behmis
Siinähän se pärräilyn syvin olemus on:
Niin H-D, Urret, K:t, Njeprit, kuin Rojalit
ja muut "voltti-mm-mittareilla" ymmärrettävät
pelit.
Mikä sen hienompaa, ku itte oot saanu pelin
nippuun ja luulet ymmärtäväs sitä ja eiku
tien päälle. Siinä on ÄIJÄÄ, ei mitään kaikkien
ymmärtäjää "Åkea-nååpuristå Veijo-Visan" kanss.
No meillä Uralisteilla on ISO syrän ja LAAJA maksa,
nii ollaan kaikkien kanssa kavereita, kuka sit mistäkin
syystä rimpuilee ilman kattotelinettä ja suxiboxia.
Niin H-D, Urret, K:t, Njeprit, kuin Rojalit
ja muut "voltti-mm-mittareilla" ymmärrettävät
pelit.
Mikä sen hienompaa, ku itte oot saanu pelin
nippuun ja luulet ymmärtäväs sitä ja eiku
tien päälle. Siinä on ÄIJÄÄ, ei mitään kaikkien
ymmärtäjää "Åkea-nååpuristå Veijo-Visan" kanss.
No meillä Uralisteilla on ISO syrän ja LAAJA maksa,
nii ollaan kaikkien kanssa kavereita, kuka sit mistäkin
syystä rimpuilee ilman kattotelinettä ja suxiboxia.
-
Vmkv
uralia
Pirskatti täälähän melkein ruetaan hempeäksi..
Ei vaiskaan itäpyöräily kyllä yhdistää toverit yhteen, aina ollaan auttamassa.Tai jos ei auteta niin annetaan hyviä ohjeita..
Ja mitä luotettavuuteen tulee niin kaikki vehkeet toimii loistavasti jos niitä oikeen käyttää.Toki joutuu aina jotain pientä laitteleen, itelle pitäs ruuvailla esim.uusi moottori.Talavirallista ku ajeltiin kotio päin niin veivi meni poikki....mutta sellaista sattuu. uuus moottori jo tulossa mikolta.
Ei vaiskaan itäpyöräily kyllä yhdistää toverit yhteen, aina ollaan auttamassa.Tai jos ei auteta niin annetaan hyviä ohjeita..
Ja mitä luotettavuuteen tulee niin kaikki vehkeet toimii loistavasti jos niitä oikeen käyttää.Toki joutuu aina jotain pientä laitteleen, itelle pitäs ruuvailla esim.uusi moottori.Talavirallista ku ajeltiin kotio päin niin veivi meni poikki....mutta sellaista sattuu. uuus moottori jo tulossa mikolta.
Morjens !
Piti jo eilen kirjoittaa tähän, mutta en keksinyt sanoja. Ei tämä paremmalta näytä nytkään, mutta pakko mun on tämä ainakin lyhyesti yrittää sanoa.
KIITOS porukalle hienosta suhtautumisesta ja asenteesta.
Ehkä tästä maailmasta vielä joskus saadaan tehtyä parempi ja tasapuolisempi paikka kaikessa ystävyydessä eri kulttuurien ja maiden yhteisenä tekijänä olevien oikeiden moottoripyöräilijöiden toimesta.
Kaikkien maiden proletariaatit liittykää yhteen ... eli
kaikkien maiden Moottoripyöräilijät, yhdessä teemme paremman maailman !
Kaikki me olemme samassa veneessä, maahan, kulttuuriin, ihonväriin, uskontoon, poliittiseen katsantokantaan yms. katsomatta.
Terveisin !
Risto
Piti jo eilen kirjoittaa tähän, mutta en keksinyt sanoja. Ei tämä paremmalta näytä nytkään, mutta pakko mun on tämä ainakin lyhyesti yrittää sanoa.
KIITOS porukalle hienosta suhtautumisesta ja asenteesta.
Ehkä tästä maailmasta vielä joskus saadaan tehtyä parempi ja tasapuolisempi paikka kaikessa ystävyydessä eri kulttuurien ja maiden yhteisenä tekijänä olevien oikeiden moottoripyöräilijöiden toimesta.
Kaikkien maiden proletariaatit liittykää yhteen ... eli
kaikkien maiden Moottoripyöräilijät, yhdessä teemme paremman maailman !
Kaikki me olemme samassa veneessä, maahan, kulttuuriin, ihonväriin, uskontoon, poliittiseen katsantokantaan yms. katsomatta.
Terveisin !
Risto
-
laiska`s custom
- 50
- Viestit: 68
- Liittynyt: 30.08.2004 21:34
- Paikkakunta: lohja
.
lisää juttua aiheesta!itsellä kokemuksia k:N 750 sivuvenapaukuttimesta enkä sellasta konetta repimälläkään ole saanut rikottua joten ihmettelen suuresti miten ne koneet on hajonut teillä muilla????kokoamis virheitä?säädöt pielessä??viritetyllä koneella ajoin lähes joka päivä 40km suuntansa edes takas kaasu aivan pohjassa ja vaikka perillä öljyt kiehusi ni ei kone pettänyt!kysymys kuuluu miten saa k: koneen rikottua???
toiset tekee mitä osaa,toiset mitä vaan!
uralin luotetavuus
Kiitos kaikille jotka kommentoivat juttuani, oli ilo lukea kommentteja. Tässä huomaa tämän harrastaja porukan yhteishengen ja aktiivisuuden. Moottoripyöriä en ole harrastanut...vielä, autoja kylläkin.
Seuraava vaihe taitaa olla että saa hyväksynnän tälle "oudolle" harrasteelle. Miten se olikaan....vaikeuksien kautta voittoon, kiitos vielä teille Bullet,vmkv,sropov,m-62 ja muut.......Kevättä kaikille T.Jape
Seuraava vaihe taitaa olla että saa hyväksynnän tälle "oudolle" harrasteelle. Miten se olikaan....vaikeuksien kautta voittoon, kiitos vielä teille Bullet,vmkv,sropov,m-62 ja muut.......Kevättä kaikille T.Jape