Jarrujen säätö
-
Vieras
Jarrujen säätö
Etjarrujen kenkiä ilmeisesti saa säädettyä lähemmäksi rumpua. Miten se käytännössä tapahtuu ?
-
Vieras
Tervehdys!
Uralissa ainakin...
Huom! Eturenkaan keskiön akselissa on "väärinpäin kiertee" eli aukeaa pyörittämällä kellon viisareiden suuntaan.
Vaijeri löysälle rengas pois ja sitten kenkien levittäjien viereessä säätöruuvit varustettuna lukitusmutterilla. Jarrurumpu kannataa mitata ja sen perustyeella säätää jarrukengät sopivaan välyyten rumpuavasten. Jos on vipattava vanne tai napa, niin välys pitää olla isompi, kuin suoralla tasapinossa olevalla vanteella (jos venäläisiä sellaisia onkaan).
Etujarrun säätö onkin varsin konstikas. Kengät pitää olla yhtä lähellä runpua. Jotta homma onnistuu, niin eturenkaan pystyheitto pitää olla "kohtuullinen" ja napa pitää olla keskeinen.
Vaijeri on yleensä kuoreltaa joustavaa mallia, joten kahvan liikerataan ei saa hyötykäyttöön ainakaan kokonaan. Jos tekee vaijerin itse kunnon tavarasta, niin säätö helpottuu (koneneemmat kaverit ovat ainakin näin sanoneet).
Itse kun sain etujarrun jarrutamaan, niin se hieman laahasi ja lämmetessään jarrutti varsin runsaasti. Suoralalla ja tasapainoisella vanteella, karhennetuilla ja kuivilla kengillä olen saanut jarrun toimimaan kohtuullisesti.
Nyt olen löysännyt kenkiä sen verran että etujarru vain vähän hidastaa ja ei hirtä kiinni.
Viisaammat ja kokeneemmat lisäilköön ja korjailkoon...
t. Tuomas
Uralissa ainakin...
Huom! Eturenkaan keskiön akselissa on "väärinpäin kiertee" eli aukeaa pyörittämällä kellon viisareiden suuntaan.
Vaijeri löysälle rengas pois ja sitten kenkien levittäjien viereessä säätöruuvit varustettuna lukitusmutterilla. Jarrurumpu kannataa mitata ja sen perustyeella säätää jarrukengät sopivaan välyyten rumpuavasten. Jos on vipattava vanne tai napa, niin välys pitää olla isompi, kuin suoralla tasapinossa olevalla vanteella (jos venäläisiä sellaisia onkaan).
Etujarrun säätö onkin varsin konstikas. Kengät pitää olla yhtä lähellä runpua. Jotta homma onnistuu, niin eturenkaan pystyheitto pitää olla "kohtuullinen" ja napa pitää olla keskeinen.
Vaijeri on yleensä kuoreltaa joustavaa mallia, joten kahvan liikerataan ei saa hyötykäyttöön ainakaan kokonaan. Jos tekee vaijerin itse kunnon tavarasta, niin säätö helpottuu (koneneemmat kaverit ovat ainakin näin sanoneet).
Itse kun sain etujarrun jarrutamaan, niin se hieman laahasi ja lämmetessään jarrutti varsin runsaasti. Suoralalla ja tasapainoisella vanteella, karhennetuilla ja kuivilla kengillä olen saanut jarrun toimimaan kohtuullisesti.
Nyt olen löysännyt kenkiä sen verran että etujarru vain vähän hidastaa ja ei hirtä kiinni.
Viisaammat ja kokeneemmat lisäilköön ja korjailkoon...
t. Tuomas
Se pieni lisäys
Lisättäköön että jos alkuperäisillä kengillä ei tunnu löytyvän toimivia jarruja vikaa voi etsiä:
- kengät ovat eri kokoisia halkaisijaltaan kuin rumpu, eli hihnat koskevat vain osalta matkaa pituudestaan rumpuun
-rumpu on kulunut urille
-rummun kulumispykälä on matalampi kuin uudet asennetut kengät; kenkä koskee rumpuun vain kapean pykälän kohdalta
-kengät ovat öljyiset, tapahtuu usein kun perävälityksen öljy pääsee jarruihin
-etujarrun alkuperäisvaijeri antaa periksi kuoren osalta, jarrutustuntuma on kumimainen
-käyttövivun lähtöasento on väärä; liikerata ei riitä
-kengät ovat lähtöasennossaan liian kaukana; liikerata ei riitä
Noin muutamia mainitakseni...
- kengät ovat eri kokoisia halkaisijaltaan kuin rumpu, eli hihnat koskevat vain osalta matkaa pituudestaan rumpuun
-rumpu on kulunut urille
-rummun kulumispykälä on matalampi kuin uudet asennetut kengät; kenkä koskee rumpuun vain kapean pykälän kohdalta
-kengät ovat öljyiset, tapahtuu usein kun perävälityksen öljy pääsee jarruihin
-etujarrun alkuperäisvaijeri antaa periksi kuoren osalta, jarrutustuntuma on kumimainen
-käyttövivun lähtöasento on väärä; liikerata ei riitä
-kengät ovat lähtöasennossaan liian kaukana; liikerata ei riitä
Noin muutamia mainitakseni...
FL -53
ex. IC -56, ex. 8.103-10
ex. IC -56, ex. 8.103-10
Ei se kovin noin monimutkaista ole.... Urren / Dneprin jarru on nerokas, siis ainakin se yksinokkainen. Kaksinokkainen EI ole.
Jarruhan on varustettu kelluvalla nokalla, eli nokka säätää itse itsensä keskelle, eikä jarrukilpeä tarvitse keskittää tasaisemman jarrutuksen aikaansaamiseksi.
Jarrujen säädön peruslähtökohtana on se että kenkien perusasento säädetään AINOASTAAN sillä kenkien kartiosäädöllä. Elikkä jarrukilvessä näkyvä neliötappi käyttää toisella puolella kartiota jota "kiristettäessä" säätää kenkiä lähemmäksi rumpua.
Eli....
1) Tunkataan etupyörä ilmaan, tai pyydetään kaveria istumaan takasitsille jotta kokka kohoaa.
2) Päästetään vaijeri täysin löysäksi, jotta nokka kääntyisi vaaka-asentoon. Löysätään kilven vaijerin nippelistä. Kunnolla klappia !
3) Kartiosäädöstä, eli neliötapista säätämällä kiristetään kunnes jarru alkaa laahaamaan. Löysätään hivenen että pyörä pyörii laahaamatta.
4) Kiristetään vaijerista klappi pois, mutta ei enempää !
Lasketaan mopo takaisin maan kamaralle, kovaa ajoa.....
Jos kengät parahultaisessa kunnossa, rumpu ei kauhean urainen ja nokka rasvattu eli liukuu ("kelluu") kepeästi, eikä kulunut pykämälle, sekä
kuten aiemmin mainittu, vaijeri tulee olla ns. hyvää laatua, elikkä se ei tule olla mallia lasten polkupyörästä lainattu, jarru pitää yllättävän hyvin.
Uralin piparirummut on aika paskoja verrattuna Ukrainan jarruspesialistien Alumiini/rauta-tehopysäyttimeen, joka ei muunnu soikeaksi jarruttajan näppivoimien funktiona.
Olen kokeillut eri kitkamateriaaleja, rumpuja, eri määriä nokkia, mutta suurimpana vaikuttajana on vaijerin ja etenkin sen kuoren laatu.
Vaijerin kuori ei saa painua "kasaan" eikä vaijeri venyä. Silloin saadaan kaikki voima välitettyä jarruun eikä venyminen vie kahvaa pohjaan liian varhain.
Omassa Dneprissäni saa asvaltilla eturenkaan vonkumaan, ehkä jopa lukkoon asti, jos uskaltaa. Vaijerina on mulla Kawasaki 1300 kytkinvaijeri.
Jarrukilpeen tuli vääntää uudet jengat paksumpaa nippeliä varten, sekä vaijerin päätynippeliä viilata, jotta se mahtuisi kilven reiästä läpi.
Jarruhan on varustettu kelluvalla nokalla, eli nokka säätää itse itsensä keskelle, eikä jarrukilpeä tarvitse keskittää tasaisemman jarrutuksen aikaansaamiseksi.
Jarrujen säädön peruslähtökohtana on se että kenkien perusasento säädetään AINOASTAAN sillä kenkien kartiosäädöllä. Elikkä jarrukilvessä näkyvä neliötappi käyttää toisella puolella kartiota jota "kiristettäessä" säätää kenkiä lähemmäksi rumpua.
Eli....
1) Tunkataan etupyörä ilmaan, tai pyydetään kaveria istumaan takasitsille jotta kokka kohoaa.
2) Päästetään vaijeri täysin löysäksi, jotta nokka kääntyisi vaaka-asentoon. Löysätään kilven vaijerin nippelistä. Kunnolla klappia !
3) Kartiosäädöstä, eli neliötapista säätämällä kiristetään kunnes jarru alkaa laahaamaan. Löysätään hivenen että pyörä pyörii laahaamatta.
4) Kiristetään vaijerista klappi pois, mutta ei enempää !
Lasketaan mopo takaisin maan kamaralle, kovaa ajoa.....
Jos kengät parahultaisessa kunnossa, rumpu ei kauhean urainen ja nokka rasvattu eli liukuu ("kelluu") kepeästi, eikä kulunut pykämälle, sekä
kuten aiemmin mainittu, vaijeri tulee olla ns. hyvää laatua, elikkä se ei tule olla mallia lasten polkupyörästä lainattu, jarru pitää yllättävän hyvin.
Uralin piparirummut on aika paskoja verrattuna Ukrainan jarruspesialistien Alumiini/rauta-tehopysäyttimeen, joka ei muunnu soikeaksi jarruttajan näppivoimien funktiona.
Olen kokeillut eri kitkamateriaaleja, rumpuja, eri määriä nokkia, mutta suurimpana vaikuttajana on vaijerin ja etenkin sen kuoren laatu.
Vaijerin kuori ei saa painua "kasaan" eikä vaijeri venyä. Silloin saadaan kaikki voima välitettyä jarruun eikä venyminen vie kahvaa pohjaan liian varhain.
Omassa Dneprissäni saa asvaltilla eturenkaan vonkumaan, ehkä jopa lukkoon asti, jos uskaltaa. Vaijerina on mulla Kawasaki 1300 kytkinvaijeri.
Jarrukilpeen tuli vääntää uudet jengat paksumpaa nippeliä varten, sekä vaijerin päätynippeliä viilata, jotta se mahtuisi kilven reiästä läpi.
Tuosta kaksnokkasenkaan säädöstä kokemusta:
- kilpi irti
- silmällä katsotaan ja säädetään niin, että avautuminen alkaa samaan aikaan
- hienosäätö vaijerilla
(Miten se lienee olikaan, eikai niitä kenkiä saanut "esijännitettyä" muuten kuin vaijerilla?)
Näinkai sen periaatteessa sain toimimaan. Piti tietenki vanhat kengät hierasta tinnerillä, eikä rummunkaan tarvi niin kauhean öljyssä olla.
Takapään sain pitämään kun kerrankin uskalsin vääntää ja vääntää vielä lisää sitä kartiopulttia. Elin jo siinä luulossa että kengät on lopussa/rummut venähtäneet kaikista neljästä vanteesta, mutta alkohan se toppaamaan. Täällä myös tinnerin hais eiku tinnerillä puhdistusta.
Oma seikkailunsa oli nappularenkaan allelaitto, kumi ei mahdu ja jarrut on tosiaankin hyvä löysätä etteivät ole siinä ahistamassa.
- kilpi irti
- silmällä katsotaan ja säädetään niin, että avautuminen alkaa samaan aikaan
- hienosäätö vaijerilla
(Miten se lienee olikaan, eikai niitä kenkiä saanut "esijännitettyä" muuten kuin vaijerilla?)
Näinkai sen periaatteessa sain toimimaan. Piti tietenki vanhat kengät hierasta tinnerillä, eikä rummunkaan tarvi niin kauhean öljyssä olla.
Takapään sain pitämään kun kerrankin uskalsin vääntää ja vääntää vielä lisää sitä kartiopulttia. Elin jo siinä luulossa että kengät on lopussa/rummut venähtäneet kaikista neljästä vanteesta, mutta alkohan se toppaamaan. Täällä myös tinnerin hais eiku tinnerillä puhdistusta.
Oma seikkailunsa oli nappularenkaan allelaitto, kumi ei mahdu ja jarrut on tosiaankin hyvä löysätä etteivät ole siinä ahistamassa.
Kaksinokkaisessa se kenkien "esijännitys" tapahtuu laittamalla kenkien "takapään" sienimuotoisten tattien alle prikkoja siten että kengät saadaan mahdollisimman lähelle rumpua silloin kun nokat lepoasennossa.
Silloin kun tuskailin kaksinokkaisen kanssa, tein jopa niin että asetin "tattien" alle reilusti prikkaa, nokat lepoasentoon, uudet kengät.
Kilpi sorviin kiinni ja sorvasin kengät pyöreiksi aina välillä mallaten jarrurumpuun. Näin sain kengät mahdollisimman lähelle ja oikean muotoisiksi. Piti ottaa aika paljon ennenkuin ne oli "pyöreät"
Kilpeä asentaessa paikoilleen tulee käyttää sitä vanhaa kikkaa eli akseli löysällä painaa jarrua ja hetkuttaa mopoa, jolloin kilpi asettuu rummun mukaan keskelle ( kilven akselin reikä on isompi kuin akseli, joten se saattaa jäädä epäkeskeiseksi jos vaan kiristää, jolloin jompi kumpi kenkä ottaa ensin, ja varsinainen pito alkaa vasta kun eka kenkä on kulunut ja toinenkin ottaa kiinni) .
Näin sain kaksinokkaisen pitämään joten kuten, mutta silloin en vielä tajunnut vaijerin merkitystä........
Silloin kun tuskailin kaksinokkaisen kanssa, tein jopa niin että asetin "tattien" alle reilusti prikkaa, nokat lepoasentoon, uudet kengät.
Kilpi sorviin kiinni ja sorvasin kengät pyöreiksi aina välillä mallaten jarrurumpuun. Näin sain kengät mahdollisimman lähelle ja oikean muotoisiksi. Piti ottaa aika paljon ennenkuin ne oli "pyöreät"
Kilpeä asentaessa paikoilleen tulee käyttää sitä vanhaa kikkaa eli akseli löysällä painaa jarrua ja hetkuttaa mopoa, jolloin kilpi asettuu rummun mukaan keskelle ( kilven akselin reikä on isompi kuin akseli, joten se saattaa jäädä epäkeskeiseksi jos vaan kiristää, jolloin jompi kumpi kenkä ottaa ensin, ja varsinainen pito alkaa vasta kun eka kenkä on kulunut ja toinenkin ottaa kiinni) .
Näin sain kaksinokkaisen pitämään joten kuten, mutta silloin en vielä tajunnut vaijerin merkitystä........
-
Vieras