Joku kysyi onnistuuko volkkarin koneen asennus Dnepriin ?
Onnistuu melko helposti….. Olen tehnyt moisen keväällä 2003.
Runkoahan tulee jatkaa 80 mm jatkamalla sekä yläputkea että alakehtoa ja rakentaa erilaiseksi johtuen VW:n koneen suuremmasta pituudesta ( pytyn verran ) ja öljypohjan leveydestä ( Dnepr 180 mm, VW 280 mm ) eli kone ei muuten mahdu runkoputkien väliin. Painoeroa ei juurikaan ole (ehkä n. + 5kg ).
Itse tein 50 x 50 x 5 kulmaraudasta uuden alakehdon jonka sovitin vanhaan runkoon kiinni siten että taakse tulee vielä laippa VW:n koneen kiinnittämiseksi. Yläputken jatkoin toisesta rungosta ottamallani rungonpätkällä. Etukiinnike tulee myös laittaa jotta kone pysyy menossa paikallaan.
Suurempi duuni oli sitten vaihdelaatikon sovittamisessa koneeseen. Ratkaisin propleeman seuraavasti:
VW:n vauhtipyörä pois, Dneprin oma tilalle sorvaamalla ko vauhtipyörän kampiakselin sovite samanlaiseksi kuin volkkarissa. Stefaa varten pyörän kaulaa piti myös kasvattaa (60 ->70 mm) hitsaamalla vanne päälle.
Itse laatikko kiinnittyy VW:n vanhan Dneprin moottorista otetulla 50 mm paksulla peräviipaleella ja soviteteräsrenkaalla jotka sorvissa pyöreiksi ja varustettu olakkeilla keskityksen helpottamiseksi.
Kuvassa kannibalisoitu K-750:n koneen lohko. Sekä eka sovitus laatikko / kone.
VW:n perusmoottoriin EI tarvinnut tehdä MITÄÄN muutoksia. Moottorista vaan otetaan kaikki pellit sun muut rensselit irti ja öljynlauhduttimen käänsin koneen päälle (Öljyt adapteriletkujen avulla ). Öljyntäyttöaukko / laturikengän heitin mäkeen ja sovitin pikkucorollan laturin heti aukon päälle kengällä. Öljy pannaan koneeseen bensapumpun reiän kautta johon putkennysä ja huohottimen letku ilmanputsariin.
Kaasareina oli aluksi K-301 kaasarit volkkarin omaa imusarjaa hyväksikäyttäen ( toimi ok, mutta parempaa oli luvassa…. )
Äänenvaimentimina normaalit uudet Uralin änkkärit mutta tuliputket jouduin tekemään itse. Takapyttyjen tuliputket menevät kivasti äänenvaimentimien yhdysputken paikalle. Tuliputkina samaten kuin imukurkkuna käytin IKEA:n WC: pyyhetelinettä (28 mm putkea jossa hyvät 90 deg mutkat ja valmiit laippa-aihiot ja kiva kromaus valmiina) Takatuliputkien takia jouduin siirtämään jalkatappeja taaksepäin ja rakentamaan uudet vivustot jarrulle ja vaihteelle…. Pikku juttu…. muuten varpaat palaa…. kuvissa vielä sovitusvaimentimet….K-750 stara….. Huomaa myös käynnistinpolkimen kätisyyden vaihto ( polkimen tappi sojottaa eteenpäin, muuten ottaa uudelleensijoitettuun jalkatappiin…. jalkatapin kiinnike näkyy hyvin ).
Siiten vain purku, hiekkapuhallus, maalaus ja kasaus. Kaasarit tässä jo vaihdettuina K-65:ksi sekä uudet vaimentimet…Venttiilikopan kannet VW tarvikkeista… Ja tämmöinen siitä sitten tuli…….. Ei hullumpi……
Peräksi laitoin Mafiaperän ( 10/33 hampaisen, ….ei mene muuten heittämällä paikoilleen vaan vaati vähän !!! työstöä ). Hyvin kulkee. Koneessa ei ole paljoa enemmän tehoa kuin Dneprissa itsessään, mutta just sen verran että 100 – 120 km/h TODELLISTA nopeutta voi helposti pitää, huippunopeutta en ole edes uskaltanut kokeilla, mutta 145 menee helposti ja siitä vielä kiihtyy…… Helteillä tuli myös ajeltua eikä ylikuumenemisongelmia tullut ainakaan mihinkään rikkoon asti . Rungon pituudesta ja korkeasta stongasta johtuen ajaminen on tosi mukavaa. Mutkat ja suorat menee upeasti. PerusDnepr tuntuu reisin välissä ihan mopolta kuin on lyhyempi ja matalampi…. Totta kai projekti ei sujunut ihan näin kivuttomasti, mutta siitä tuonnenpana…. Kaasarin säädöt, sytytyksen rakentelu ym ym ym …. antoi rattoisia hetkiä kevään korvalla. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Viime (2003) kesänä yli 5000 km ajoa, alussa pari isompaa murhetta ( veivin laakerit, vanha kone joka seissyt sadevedet sisällä kuusen alla monta vuotta, sekä romu vaihteisto jossa vaihteet ei jaksanut pysyä päällä ), mutta remonttien jälkeen pelittänyt hyvin. Polttoaineen kulutus oli matka-ajossa n. 4,5 l / 100 km. Muutoin siinä 6-7 l / 100 km. Käynnistys polkaisemalla lähes aina laakista, kunhan opetteli ryypytyskäytännön. 12 V:n systeemi, H 4 valot …ja sähköä piisaa. Kerrankin näkee pimeällä tien ja valot voi olla päällä aina! Jarrut vaatii kohentamista.. ei enää oikein riitä Dneprin oma etujarru….. kun kulkee ja kiihtyy niin sais pysähtyäkin…. No ensi talven hommiksi uusi venäläinen krossipyörän keula levyjarruineen….sellainen piiiiitkä. Moskovan putiikista halvalla. Koko projektin budjetti oli siinä 200 – 300 euroa, kiitos romuvarastoni josta ammensin melkein kaikki osat. Kalleimmat yksittäiset uudet osat oli stonga kiinnikkeineen ( 35 Eur ) sekä äänenvaimentimet ( 30 Eur / pari ) Lisäksi maalaus hiekkapuhalluksineen 20 eur + pari pulloa kossua, verotti budjettia kovin. Työtuntejahan ei lasketa, mutta kevään verran riitti vapaa-ajan askareita. Vaimo tykkäsi. Ilman rälläkkää, sorvia ja hitsivehkeitä yms pajavarusteita hommasta ei olisi tullut mitään, mutta vaatii se perusDneprikin samat krouvit työkalut, silla ei ne oikeatkaan varaosat ilman hieno (=lekaa) työkaluja paikoilleen oikein sovi ( Plug & play ei rimmaa ).
Lisätietoja annetaan kysyjille ja katsomaankin saa tulla kunhan sovitaan.
Kevääksi olisi tarkoitus saada aikaan seuraavat parannukset :
1) Levyjarrullisen keulan asennus
2) Starttimoottorin asennus
Molemmat projektit ovat hyvällä alulla.
1) Levyjarru
Levykeulaa varten hankin Moskovasta uudet teleskoppien alaputket mallia Ural Voyage, elikkä ne on muuten ihan samanlaiset kuin Dneprin alkuperäiset, mutta niissä on valmiiksi hitsatut korvakkeet levyjarrupuristitinta varten sekä ne ovat n.40-50 mm pidemmät. Piäisi kuulemma sopia heittämällä… hah haa, ans kattoo…
Sain proidin romuista puristimen ja levyn jotka tietenkään ei suoraan sopineet tähän keulaan, mutta pikku adapterikappaleilla ja levyä pienemmäksi sorvaamalla homma hoitui. Lisäksi etujarrukahvan stongaa varten oleva reikä tuli suurentaa 22 mm -> 24 mm.
Pinnavanteen teko on vielä kesken ja siinä on pari vaihtoehtoa:
Hommaan valmiin täydellisen etupyörän Moskovasta ( n. 70 Eur ) tai Sorvaan oman etukeskiön sopiville pinnoille.
Valintaongelmat:
Vaihtoehto 1 sisältää että vanne on kromattu, jolloin takavannekin tulee vaihtaa kiiltäväksi….. hankalaa ja pröystäilevää
Vaihtoehto 2, pinnat täältä ostettuna tulee melkein yhtä kalliiksi kuin koko pyörä Mockbasta
Tosin mulla on jonkun verran piparivanteen niitä pidempiä pinnoja, joita voi mahdollisesti käyttää. Perus dneprin pinnat on liian lyhyitä levyjarrukeskiöön ( siis näyttää hassulta jos keskiö on niin suuri…..).
No homma jatkuu…..
2) Startti
Starttia varten tuli Mockbasta hommattua vauhtipyörään soveltuva hammaskehä sekä ihan aito Dneprin startti. Laatikkoa jossa valmiina startin kenkä ei nyt kuitenkaa ollut, joten ajattelin että saahan sen itekin varmaan nikkaroitua. Starttihan oli ajateltu VW-Dnepriä varten joten hommasin käytetyn K-750 lohkon josta jälleen rälläköin ja sorvasin apukappaleen kera laatikkosovitteen ja siihen aloin mallata starttia. Rälläkällä laatikon päältä ensin ilmanputsariteline kokonaan irti, iso lohmare alumiinia pois laatikon yläreunasta sekä vauhtipyörän päällä olevaan moottorinlohkoon lovi ( VW-Dnepr tapauksessa adapteririnkulasta ), jolloin startin saa kiinni laatikon päälle siten että oikea startin kiinnityskorvake kiinnittyy laatikon vanhaan oikeaan yläpulttiin. Jotta startti istuisi tukevasti sekä laatikon vahvikkeeksi leikkasin 8 mm alumiinilevystä korvakkeen joka sekä kiertää startin yläkautta ja rakentaa vasemmalle startin kiinnikkeelle korvakkeen. Korvake hitsaten kiinni laatikon päälle. Ja eikun testaamaan. Hyvin ainakin pyörittää tyhjää VW:n konetta (Asennusjiginä käytin VW:n konetta ilman pyttyjä ja mantiä. ).
Laatikko tulee vielä kalustaa ( tällä hetkellä se on täysin tyhjä kuori ) rattailla ja sitten jännityksellä testaamaan jaksaako 12 Ah:n akku pyöritellä ja miten kauan ( no kunhan vähä pyörähtää niin hurahtaahan kone het käyntiin…….. kait ) Ajattelin mahdollisesti rakentaa startin uudempaan laatikkoon ( kun nykyinen on se ikiaikuinen Uralin versio jossa vaihdevipu on ns ”ulkoista” mallia ), eli pakilliseen vanhanmalliseen mutta, uuteen laatikkoon ( Moskovasta n.70 Euroa ) mutta katotaan nyt..uudet sisäkalut vanhaan lootaan ei maksa puoliakaan uudesta….
No nyt se sitten on kiinni. Levyjarru Dneprin keulassa. Aikaisemmasta suunnitelmasta poikkesin jonkin verran. Hommasin Moskovasta sittenkin sen käytetyn etuvanteen ( Uralin 19″ levyjarrukeskiöinen, kromattu vanne ) jota aloin sovittaa keulaan. Ensiksi laakerointi piti vaihtaa 20 mm sisähalkaisijalla oleviin laakereihin. Uralin vanteessa oli kaksiriviset 17 mm reiällä olevat jotka siis vaihdoin vakio 6204-2RS lakruihin. Samalla asensin väliputken laakerien väliin jotta akselin voi huolella kiristää ilman että laakerit tuhoutuu.
Jarrulevyni keskireiän sisähalkaisija oli 56 mm mutta vanteessa oli 64 mm sovite. Samaten pulttijako oli eri kehäinen, ei paljon ( tuuma / mm epäsopivuus ) n. 1 mm pienempi levyssä. Vakavampi ongelma oli se että jarrukaliberini on niin pullea että se otti pinnoihin kiinni. No sorvasin välikappaleen alumiinista johon tuli sovite 64 mm keskiöön ja 56 mm levyyn. Reikäjako-ongelman ratkaisin suurentamalla hivenen pultinreikiä ( 8 -> 9 mm jolloin pultit eivät kanittaneet ). Välikappaleen paksuudeksi riitti 9 mm, jolloin jarrukaliberin ja pinnojen sekä levyn ja etuteleskooppiputkien väliin jäi molempiin n.5 mm rakoa.
En käyttänyt uusi teleskoopin alaputkia jotka varta vasten hommasin ko.projektiin, vaan rakensin 6 mm teräslevystä korvakkeen jonka hitsasin vasempaan telariin kiinni. Hitsatessa vähän jännitti mahtaako koko systeemi räjähtää, kun kerta oli öljyt sisällä (en purkanut keulaa pyörästä operaation ajaksi). No ei pamahtanut, vaan tarttu hyvin kiinni.
Seuraavaksi rakensin väliholkit akselin molemmille puolille että akselin saa tiukattua ( 10 mm holkki vasemmalle ja 37 mm holkki oikealle niin pyörä on keskellä ja akseli kuta kuinkin originaalilla paikoillaan, jolloin jarrulevy on oikealla etäisyydellä telarista. Jarrukaliberihan keskittää itsensä (kaksimäntäinen kaliberi). Jarrukahva stongaan ja jarruletku paikoilleen. Nestettä järjestelmään, ilmaus ja siiten pyörän päälle kokeilemaan jarruttako yhtään. No tallissani ei pääse paljoa testaamaan, mutta kun kovaa työnsi ja jarrutti ennen seinää niin lukkoon pirahti betonilattialla…. wow.. moista ihmettä ei vanhalla rumpalijarrulla saanut aikaiseseksi edes peruuttaessa……
No poikihan se levyjarru tehokkuudellaan uusia ongelmia, elikkä keulan klapit ( teleskooppien ) tuli nyt ikävästi esille, elikkä tulee se keula vaihtaa uuteen kun jarruttaesa klappi kääntää etupyörää muutaman asteen vinoon…. Se nyt tuskin ajoa paljo haittaa, koska ei se geometriaan vaikuta kovinkaan paljon, ainoastaan stongan asentoon… tai antaa kattoa kunhan kelit paranee ja pääsee testaamaan… No voi olla että korjaan sen jo ennemmin.
Vanteen mukana tuli inhoittava Dunlop merkkinen puolikuntoinen eturengas, jonka vaihdoin alkuperäiseen 19″x4.00″ renkaaseen jotta ulkonäkö kohenisi huomattavasti.
Tietenkin sohrasin sisäkumin puhki, joten renkaanvaihtojumppaakin tuli harrastettua ja samalla todettua että uusi etujarrukompleksi ei haittaa kenttäolosuhteissa vajavaisilla työkaluilla tehtävää renkaanpaikkausta.
No nytten sitten innolla starttimoottorin lopullisen asennuksen kimppuun……
Hommasin jo uuden laatikon johon startti on kivempi kiinnittää sekä rakensin ennakonsäätö/tööttinappulasta starttinappulan sahaamalla ennakkosäätimen kohdan irti ja asentamalla näin syntyneen aidon näköisen painikkeen kaasukahvan ja etujarrukahvan väliin.Vielä ABC-meisteillä teksti CTAPT ( Start paruski )napin päälle alumiiniin niin vot.. vois alkuperäiseksi valehdella.
Nyt sitten sain sitten startinkin soviteltua uuteen pakilliseen laatikkoon
Jälleen poikkesin alkuperäisestä suunnitelmasta ja hylkäsin vanhanmallisen laatikon ja aloin sovitella starttia tuliterään Moskovasta hommaamaani laatikkoon. Vanha aski lensi jordaaniin kun otin pullon Kalle-viinaa ja rälläkän esiin. Uudenmallisesta Dneprin laatikosta leikkasin kylmäverisesti takareunasta ylimmäisten kiinnitysruuvien jyrsinpinnan tasalta suoraviivaisesti viipaleen pois siten että tuloksena oli tasainen pinta. Hommassa käytin jyrsimen puutteessa rälläkkää ja 1mm laikkoja jolla homma onnistui helposti ja ilman kauheata alumiinimujusotkua. Lisäksi laatikosta tuli poistaa startin vaatiman kolon verran alumiinia. Em. pintaan sovittelin 8 mm korokkeen avulla ( korvakkeen paksuus ) starttimoottorin ja mitoitin käyttämällä olemassa olevia kiintopisteitä startin toisen korvakkeen paikan ( tönäriä ja harppia hyväksikäyttäen koitin löytää selkeitä mitoituspisteitä ). Startti irti ja 8 mm Al levystä sovittelin korvan joka kiinnittyi laatikon yläpulttien alle rälläköityyn syvennykseen ja siihen piirrotin em. kiintopisteiden avulla startin ison keskireiän ja vasemman korvakkeen reiän ( oikea korvakehan menee oikean laatikonpultin kanssa samaan reikään ). 8 mm Al levyä on suht helppo sahata pistosahalla ja iso reikäkin sillä syntyi helposti. Reiän koon viimeistely vain lopulliseen kokoon viilalla tai vingulla.
Koekäyttö osoitti että startti toimii ja pyörittää konetta sopivasti. Bendix laite työntää ratasta ehkä hivenen liian syvälle, elikkä startin akselin pääty pysäyttimen alle tulee lisätä prikkaa jotta vapaakytkin ei hankaisi vauhtipyörään, vaikka ei kait sen niin väliä mikä sen liikkeen rajoittaa. Nyt eikun siirtämään uusi laatikko vanhan tilalle ja kokeilemaan.
Olen kyllä harkinnut startin korvakkeen hitsaamista kiinni laatikkoon, sillä laatikosta hävisi aikamoinen pala alumiiniä kehältä joka heikentää rakennetta. Hitsaus palauttaisi tilanteen, mutta hitsaamatta jättäminen antaisi empiiristä tietoa onko se tarpeellista näillä tehoilla, elikkä mikäli kestää, aikaansaisi helpomman ”Start Kitin” muodostamisen ( Al hitsaus aina mutkallista ).
Lisäksi aioin mahdollisesti lisätä ”C” kirjaimen muotoisen tukipalan asentamista startin ”kärjen” tukemiseksi adapteririnkulaan joka estää startin vääntymisen ylöspäin rajuissa starteissa tai mahdollisessa takapotkussa ( teoreettinen ongelma …). Näissä projekteissa on aina se ongelma että yksi ratkaisu aikaansaa ainakin yhden ellei useamman uuden ongelman. Nyt pitäisi ratkaista ilmanpuhdistimien uusi sijoittelu ja malli, joka tulisi olla entisenkaltainen, hyvä mutta ruma.
Kahta puolen sijoitettavat traditionaaliset guttaperkkakannet joiden taakse saisi putsarit piiloteltua ? Entäs huohottimen letku….kumpaan kaasariin, pihalle vai joku nerokas jakojärjestelmä … problema, problema….what to do ? Loputon suo.
Kypäräpuhelinprojekti
Olen tässä aloittelemassa myöskin uutta kypäräpuhelinprojektia. Ideana on että puhelut on pyörien välisiä eikä sisäisiä, elikkä kävin hakemassa Gigantista halpis LA puhelimia jotka toimivat n. 470 MHz:n taajuudella hintaan 39 Eur pari. Puhelimissa on valmiina hands free mahdollisuus, korvanapit ja mikit, säädettävä VOX toiminto ynnä kohinasalpa sekä 8 kanavaa joista jokaisella 30 alikanavaa.
Ajatuksena oli laittaa tangentti kauko-ohjuksella tankoon, ja siitä nappia painelemalla kanava auki, mutta mikäli VOX toiminto riittää, niin mitäpä sitä suotta. Kovaa ajettaessa Vox varmaan aukeilee itsekseen tuulen suhinasta tai pakoputken paukkeesta, jolloin homma kusee. Tangentin lisäämisessä on vaivana se että ollaan kaapelilla kiinni pyörässä, ellei sitä rakenna Infrapunalla tms…tai painele taskua jossa puhelin.. …toimii kai se niinkin. Halpispuhelimet toimivat kivasti aina 1 km asti vaikka luvataankin aina 3 km asti. No ehkä joissakin olosuhteissa.
Kokeilin akkujen kestävyyttä soittamalla mikkiliitynnän avulla Eppuja CD:ltä pari tuntia yhteen putkeen ja vielä pelitti. Elikkä akut kestää lataamatta varmaan koko päivän ehkä viikonloppureissunkin normaalia käyttöä, jahka muistaa sammuttaa yöksi. Vielä on testaamatta Dneprin kipinähäiriöiden aikaansaama ongelma, mutta puhelimet on FM moduloituja joten luulis pelittävän. Olis se upeeta kun parikymmentä Itäpyörää paraatissa yhteisillä komennoilla kääntyilisi tahdissa vasempaan ja oikeaan………ja saahan yhteisen musiikin kaikille keskuskomentopuhelimesta käsin.. mahtavaa…..Tulee lankaradiojärjestelmä mieleen.
Ja lisää tapahtuu
Empiiriset testit hitsaamattomasta startin adaptereista jää nyt sitten muiden testattavaksi, kun hitsuutin nyt sitten kuitenkin kappaleet toisiinsa. Löysin kaverin joka on AL hitsaustaitoinen ja kyselin onnistuuko pikku hitsuu. Kaveri varoitti että osat täytyy sitten olla TODELLA hyvin putsattuja jotta hitsisauma saadaa hyväksi.
No eikun purkamaan laatikkoa hiluiksi ja salakuljetin ne astianpesukoneeseen vaimon huomaamatta. Aattelin menneen jo nukkumaan, mutta joku kuudes vaisto varmaan hänet herätti ja jäin rysän päältä kiinni. Vahinkohan kerkesi jo tapahtua eli astianpesukone kävi jo joten homma sai jatkua. Tuli muuten puhtaita. Se että laatikko oli uusi, sisällänsä vain asennusöljyä sai pesussa tosi upean pinnan. Hitsarikin kehui että kerrankin puhtaat kappaleet.
Sitten tuli jännät paikat kun sovitin osat uudelleen paikoilleen ja pyörittelin starttia apukäynnistinvirtalähteellä. Hyvin pyöri. Ääni vain oli paljon jurskuttavampi kuin aiemmin. Sitä ihmettelin ja asentelin prikkoja startin ja rungon väliin koettaessani löytää muita hammaskosketuskulmia, mutta ääni vain jatkui….. No en ihmetellyt sitä sen kauempaa, vaan aloin purkamaan Volkkarin lohkoja pesua ja koneen kasausta varten. Kun sain lohkoa halkaistua selvisi jurinan syykin… Olisihan se pitänyt muistaa…
Volkkarissa on se hassu piirre kun konetta pyörittää ilman virranjakajaa niin virranjakajan matopyörä nousee pikkuhiljaa ylöspäin kunnes hammaskosketus liki irtoaa ja hammaskulma ei enää työnnä matopyörää ylöspäin vaan kiilaa sen paikoilleen joka taasen aikaansaa sorvi-ilmiön matopyörän ja messinkisen kampiakselin vastarattaan välille sillä tuloksella että messinkinen ratas jyrsiytyy ………. hoh hoo… ja tämäkin vielä.
No mullahan noita volkkarin kampuroita on kertynyt ja täytyypä ottaa toisesta uusi messinkipyörä. Syy miksen vaihda koko kampuraa, johtuu sitä että tuhoutunut versio oli se ainoa pitkäiskuinen ( 1300->) kampura jolla VWDnepr ehkä mahdollisesti kasvaa sitten aina 1700 ccm kokoiseksi. Toistaiseksi tyydyn 1300 ccm kokoon joka on ulkoisesti samanäköinen 1200 ccm:n kanssa. Ainoa eroavaisuushan on että pytty on n 10 mm pidempi ( kuten myös venttilinnostintangot ja tankojen suojat, luulisin).
Purin eilen vanhan moottorin johon tuli niitä vammoja viime kesänä kiertokangen alapäälaakerien hajottua. Näihinhän lupasin palata joten tässä historiikkiä.
Vamma 1
Eka vamma tapahtui alkukesällä kun ajelin Tuusulan moottoritietä pohjoista kohti ja Ruotsinkylän valojen kohdalla alkoi kulua kummaa kolinaa. Kolina aaltoili kaasunkäytön funktiona ja voimistui koko ajan. Aattelin että nyt ei pysähdytä vaan mennään kotia kohti niin pitkälle kuin päästään.
Tuusulan liikenneympyrän kohdalla oli ratsia ja toivoin mielessäni että ei nyt pysäyttäisi sillä matkan jatkaminen koneen sammuttua on varmaan mahdotonta. No eivät osoittaneet mitään mielenkiintoa ja hurautin kolinan säestyksellä komeasti ohi ja jatkoin matkaa kohti Klaukkalaa Palojoen kautta.
Kolina vaan paheni ja huohottimesta tunki huurua muuta painoin kaasua sitä mukaa kun vauhti hiipui. Jatkoin Klaukkalan kulmille jossa broidi on duunissa ja kurvasin heidän pihalle. Sammutin ja menin pyytämään pakettiautoapua kotio. Kotimatkalla soitin naapurin kundille ja kyselin mahtaako hänellä olla vielä volkkarin moottorinraatoja pihalla. Kyllä on, tuu hakee vaa, ja kurvattiin koukkaamaan uusi kone kyytiin.
Koneen raato oli sekin aika hurjassa kunnossa. Männät ruostuneet kiinni pyttyihin, mutta vasaralla sain kolme pyttyä irti. Neljäs ei tahtonut lähteä itkemälläkään, joten laitoin ison kiven pytyn alle ja lekaa päälle jolloin pytty pirstoutui kappaleiksi ja sain männän esiin. Alakerta hyödyksi aiemman koneen mäntiä, pyttyjä ja kansia käyttäen. Käyntiin ja ajoon.
Vamma 2
Ei mennyt kauaakaan äskeisestä kun alkoi taas kuulua kummia alakerrasta. Taas kolisi. Aattelin että männäntappi kolisee sillä rusikoidessa mäntiä irti pytyistä tuli käytettyä aika lailla väkivaltaa ja veivin yläsilmät olisi saaneet kipeää. No kone auki ja havaitsin että ei niissä silmissä mitään vikaa ole, ykköspytyn kiertokangen alapäähän se klappaa melkein millin.
En halunnut avata konetta vaan pujottelin kiertokangen esiin pytyn aukosta avaamalla mutterit. Laakeriluiskan stopparikorva oli suoristunut ja laakeroinnin paikka oli siirtynyt kampiakselin kaulalta kiertokangen luiskojen ja itse veivin väliin, joka oli kasvanut isoksi ja klappasi. Kampurassa ei ollut vammoja.
Ei hätiä mitiä, olihan mulla aiemmasta koneesta kolme ehjää veiviä jäljellä. Eikun irti vanhasta ja vasellinilla liimaten sain veivin vastakappaleen sen verran pysymään paikoillaan että sain mutterit kiinni. Pytty kasaan ja ajoon.
Vamma 3
Ei taaskaan varmaan kuin 300 – 500 km niin jo alkoi perjantai-iltana kolina. Mikä perkskeles nyt taas.. kolina voimistui ja pyörsin takaisin kotiin. Ajelin hissukseen kun yks kaks kova kolina ja sitten kolina katosi ????? Ajelin silti hissuksen tallia kohti ja pääsin perille. Kypärä pois päästä ja kuulostelin koliseeko vielä ja kummalta puolelta.
Annoin hissukseen kierroksia kun …..Julmettu PAM….. kone pysähtyi kuin veitsellä leikaten. Öljyä turskahti koneen päälle tulleesta palkeenkielestä….. Silloin löin hanskat maahan ja aattelin että voi v…. ja otin pari ( =koko mäyräkoiran) kaljaa.
Aamulla sitten kävin kurkkimassa vammaa ja aattelin että en ollut kiinnittänyt veiviä kunnolla ja se sitten päästi mutterinsa irti. Availin pyttyä pois ja kurkin sisään. Ei ollut siinä veivissä mitään vikaa, mutta vastakkaisen pytyn kampuran kaula kiilteli paljaana. Vaihdoin remontin ilmansuuntaa ja purin vastakkaisen pytyn pois. Oli käynyt juuri niikuin epäilinkin vaikken ao veiviin ollut koskenutkaan. Toinen pulteista oli auennut (tai katkennut), veivin alasilmä oli auennut kuin kukkanen ja noussut kampuran kaulalta reunalle ja kiilaantunut sen ja lohkon väliin.
Samalla veivi oli vääntänyt pytyn helmasta lohmareen irti ja vielä halkaissut männänkin. Sorkkarautaa tarvittiin pyöräyttämään jumi irti. Pikainen tarkastelu osoitti että kampuran kaula oli säästynyt pahemmilta kolhuilta. Pari pientä pistettä vain.
No purin taas koko koneen, pesin ( oli täynnä mursketta ja mujua ). Otin ekasta koneesta taas yhden veivin joka ei vaan mennytkään paikoilleen koska vamma oli niitannut kampuran kaulan reunaa lysyyn. Rälläkällä oioin reunat sileiksi ja vot… jo meni. Toisesta koneesta ( se umpeenruostunut ) otin sitten parhaan pytyn ja männän johon renkaat tuli ottaa alkuperäisestä männästä ( ruostuneen renkaat meni poikki ) jotka vielä piti lyhentää. Eri poraus pytyissä….. Eli moottori nro 2. pytty ja mäntä 1. koneen renkailla ja veivillä.
Kakkoskoneen lohko korjattuna tiivisteliimalla ja vasaralla ( liimaa väliin ja palkeenkieli moukaroitu takaisin lohkon suuntaiseksi ). Kasaan ja käyntiin….. ja käy vieläkin…..joskin kolisee jonkin verran mutta tasaisesti. 4000 km takana tällä konfiguraatiolla. Nyt pyrin rakentamaan uusimman koneen sillä ajatuksella ettei sitä tarvi availla turhan tiheeseen loppuelinkaarensa aikana.
6.5.2004
VW Dnepr lähti taasen käyntiin……
Lopultakin sain viimoiset osat kiinni VW Dneprin uuteen tulemiseen. Etujarrun kanssa painiskelin tovin että sain puristimen kiinnikkeet julkaisukelpoisiksi. Jotta puristin sopisi järkevässä asennossa keulaan käänsin vasemman etuteleskoopin alaputken 180 deg ympäri jolloin kiinnike tuli ulommaksi ja sain mahdollisimman yksinkertaisilla lisäosilla puristimen kiinni.
Nyt jarruttaa ihan eri tavalla kuin vanha rumpusysteemi. Täytyypä olla sateella extravarovainen kun kumit ovat mallia Roccia, 8 Euroa kipale..
Uusi vanne on pyöreä ja aiemmin aina 60 km/h kerrannaisissa esiintynyt vapina katosi ( 60 km/h jumputtaa, 120 km/h vatkaa edestakaisin, 180 km/h…. huh huh…. Puhumattakaan 240 km/h :n vibroista…. )
Kaasuttimien kanssa oli myös ongelmia sillä 1300 cc:n koneessa on erilaiset kannet elikkä kaasuttimen laippa ei ole suoran ylöspäin vaan viistosti ulospäin n. 15 deg tai sinnepäin. Jolloin vanhoja imusarjoja en voinut hyödyntää. Käytin VW:n alkuperäistä imusarjaa jonka katkaisin keskeltä ja hitsasin uudet laipat putken päähän kaasareita varten. Uudet imuputket ovat juuri samanhalkaisijaiset kuin kaasaritkin elikkä tämä oli se innoittava tekijä vaihtaa uusiin kansiin. Vanhatkin olisi muuten käyneet….sylinterin halkaisija 1200 cc:n ja 1300cc:n koneissa on sama !
Mainitsinkin jo aiemmin että ilmanputsarin kanssa tulee ongelmia niin kuin tulikin. Nyt kaasarit sojottavat suoraan starttimoottoria vasten eikä normaalille putsarille ole tilaa. Ratkaisin asian hitsaamalla neliöputkesta yhdyskanavan johon hitsasin 40 mm putkesta nysät alaspäin molemmille reunoille johon siten kaasarien imut tulevat kiinni 90 asteen syylarin vesiletkuputkilla. Yhdyskanava on kiinni korvakkeella tankin takakiinnikkeessä. Itse ilmansuodatin kiinnittyy yhdysneliöputken keskelle hitsattuun samaiseen 40 mm putkennysään johon sopii kuin valettu Fiat 126:n ilmansuodatin ( putkilomainen paperipanos joka työntyy tiukasti imuputkennysän päälle ja toinen pää on suljettu tulpalla. ) Vielä sadesuoja muovipullosta päälle niin se on valmis.
Huohottimen letku kiinnittyi samaiseen neliöputkeen hitsattuun putkenpätkään. Tällä ratkaisulla ilmanputsarin panos, nopeusmittarin vaijeri, kytkinvaijeri, akku ja startti mahtuivat hyvin toistensa lomaan. Musta maali kruunasi kokonaisuuden.
Perää paikoilleen sovittaessani muistui mieleen että uusi pakillinen laatikkohan on pari senttiä pakitonta pidempi, joten mitenkähän kardaanin kanssa käy. Valmistauduin jo rälläköimään kardaanin lyhyemmäksi ja sorvaamaan siihen uusia uria lukkorengasta varten, mutta yllätyksekseni kardaanin säätövara riitti kun laitoin lukkorenkaan ihan toiseen laitaan. Kun alunpitäen määrittelin laatikon paikkaa, niin silloin tsägällä riitti säätövara kun lukkorengas oli pisimmässä asennossaan, niin nyt se sitten pelasi lyhyimmillään. Tuurilla eikä taidolla on ennenkin hommia ratkottu.
Samoin tuuria oli että kardaanin kumikytkin mahtuu pyörimään eikä ota kiinni takahaarukkaan. Ja kuinka yritinkään silloin tehdä rungon jatkeesta mahdollisimman lyhyen, mutta toleranssiksi nähtävästi jäi sopiva rako. No sen olisi voinut fiksata helpohkosti sillä että koneen ja rungon väliin olisi sijoittanut korokeholkit ja etukiinnikkeen rakentanut uusiksi….. jaa mutta sitten olisi laturin hihna ottanut kiinni runkoon…… no kuten sanoin, tuurilla on tekijänsä.
Startin kanssa on vielä ongelmia….. ei oikein jaksa pyörittää moottoria. No moottori on vielä tosi nahkea pyörimään, uudet männänrenkaat, uusi laatikko, vaatii aika lailla voimaa pyöriäkseen. Tosin epäilen että purkiessani startin (no kun sinne piti laittaa bendixlaitteen päätyyn prikka estämään hammaspyörän liian pitkällemeno) kasasin sen ilmeisesti osittain väärin ja nyt se ei pyörikkään täydellä voimallaan. Startin hiilisilta on moottorin takakannessa oleva nerokas nelihiilisysteemi joka painaa ankkurin kollektoriin takaapäin, ja jos takakannen kasaa väärään kulmaan, niin sähkö ei kulje oikealla tavalla ankkuriin. Pyörii kylläkin mutta ei täydellä voimallaan…… luulisin….. Täytyypä ottaa auki ja toivoa että vika on siinä, muuten meni talven harrastukset vähän munilleen….
Muuten pelaa suht koht kivasti. Kaasarien ja sytkän säädöt on vielä hakusessa. Tyhjäkäynti ja isoilla tehoilla pelaa aika hyvin mutta alakierroksilla pikkukaasulla röpöttää pahasti. Liekö liian rikkaalla vai laihalla, pitää kokeilla. Epäilen että käy laihalla, joten täytyypä porailla välialueen suutinta suuremmaksi. On vain niin pienireikäinen että taitaa tulla vahinko jos sitä 0,5 mm välein alkaa porailemaan. Pitäis jostain saada 0,1 mm välein olevia teriä….. tai miniviiloja.. tai sitten vain kärsiä ja todeta että tarviiko se nyt sen paremmin pelata..
Uusi vaihdelaatikkokin alkaa pikkuhiljaa pelaamaan jouhevammin. Vaihdevipu on vain toivottoman pitkäliikkeinen vaikka lyhensin vaihdevivun n. 5 cm pituiseksi. Vivussahan voi olla vain takahaara paikoillaan sillä etummainen ottaa kiinni tuliputkeen . Lyhyt vipu ja sandaalit aiheuttaa ukkovarpaan kipeytymistä pienemmälle vaihtaessa.
Uuden laatikon kivoihin piirteisiin kuuluu vapaan merkkivalon mahdollisuus jota varten porasin heti vihreälle merkkivalolle reiän lampun kupuun (Biltema, 10 mm reikään sopivia lamppuja).
Sen verran tuli takaiskua että kampiakselin stefa, tai jostain vauhtipyörän takaa valuu aika lailla öljyä. Mikä perkele unohtui tukkia. Uusi stefa tuli laitettua mutta onko vuoto sitten stefan ja moottorin lohkojen nurkkauksessa ? Auki ottaminen ei olisi muuten suuri vaiva mutta kaikkien apulaitteiden ( kaasarit, ilmanpuhdisteimet, pakoputket, perä kardaaneineen vaijerit ja letkut ) irroittaminen….. hoh hoijaa vastahan ne sain kiinni….. vai laittaisko STP:n Stop Leak mömmöä koneeseen…. Ei millään viitsisi
14.5.04
No nyt pelaa sitten starttikin
Ongelmaksi nousi liian pieni akku. Ei riittänyt puhti. Hain eilen uuden akun Biltemasta. Sen toisiksi suurimman MP akun (24 Ah) joka mahtui juuri ja juuri starttimoottorin ja rungon väliin. Takalokaria täytyi vähän moukaroida lekalla lommolle sisäänpäin jotta sain sopimaan. Akulle piti rakentaa vielä uusi peti. Poistin vanhan akkutelineen rungosta ja nikkaroin runkoputkien väliin uuden pedin kulma-alumiiniprofiilista jonka ruuvasin runkoon kiinni. Akku itse on kiinni hihnalla ko pedissä. Kaapelointia vähän uusiksi ja napista käyntiin.
Tänä aamuna työnsin rehvakkaasti pyörän tallista, ryypytin ja painoin nappia. Pyörähti ja lupas mutta sitten katos kaikki sähköt…….. Pikku modifikaatio tarvitaan vielä. Virtalukko ei kestä startin solenoidin ottamaa virtaa vaan kärähtää. Starttisysteemini toimii siten että sytytysvirrasta otetaan apureleen kautta (joka maadottuu starttinapilla) varsinainen solenoidin virta. Nyt pitää kytkentä muuttaa siten että apureleen kärjille tuleva sähkö otetaan suoraan akulta, ja vain releen käämi saa sähkönsä virtalukolta. Sitten pitäis pelittää kunnolla..
Mutta.. mutta vielä pari pikku nikkarointia vaativaa hommaa…
Kävin tankkaamassa homman kunniaksi tankin oikein piripintaan ja hah haa…. Tankki vuotaa oikean etukiinnikekorvan juuresta. Ei paljon mutta sen verran että haisee. Ei vuotanut viime kesänä….. Ei passaa tankata täyteen.
Ja vielä kun vaihdepoljinkin keskittäisi itsekseen… taisin kasatessa laittaa keskitysjousen sakarat väärälle puolelle poljinta kun ei keskitä niin rajusti kuin pitäisi. Pitää hivenen jalalla auttaa poljinta keskittämään että saa seuraavaa pykälään. Voipi olla että jousi on ok paikassa mutta laatikko vielä niin uudenkarhea että krahnaa vielä vastaan.
Ja se pikku öljyvuoto…. Olisihan se kiva että kerrankin olisi peli joka ei kuse alleen….. jaa sitten vielä ne imukurkkujen kumien viimeistely…. Niin ja se ilmanputsarin sadesuoja….Ai niin etuiskareihin voisi vielä valuttaa oikean määrän öljyä, nyt siellä on vain perusliukasteet, ehkä 0,2 dl / putki. ….Ja takavannekin tulisi saattaa kromimalliseksi ja mielellään pyöreäksi.
Lisäksi olisi kiva saada keskipakosäädin sytytykseen. Ei tarvis vivusta nykiä startatessa……….
Ei oo mopoharrastus pelkkää ajamista.
Tämmöistä tänään….
Ykä