Vuosia miettinyt, mikä saa uuden itäpyöräilijän lopettamaan

[Uskila]

Terve

Taitaa pimeät voimat nitistää tämän innon...



Ps ei vitutuksella rajaa kun Uralilla ajaa

[kalkkuna]

Että putte voittaa?

[Ranzie]

Ei tätä intoa mikään latista, se on vain välillä toisessa muodossa
Kun rakastaa riittävän montaa polttomoottoria niin ymmärtää miksi haaremi on Suomessa (ajanpuutteen vuoksi) kielletty
Tällä saralla vasta yhden nepparin vaihdelaatikon ehtinyt tänä talvena kasata, toinen pitäisi vielä ehtiä tehdä että saisi soolon lisäksi sivuvaunullisenkin ajoon kesäksi kun tuli oiottua ja ostettua rempattu kone

Lisäksi hankittu sorvi odottaa öljyjen vaihtoa ja pitäisi rakentaa kylmään navettaan jonkinlainen lämmin nurkkaus sille, harrastamista harrastuksen sivussa

Ja taitaa muutenkin näillä bensan hinnoilla tänäkin kesänä tulla keskityttyä jenkkien sijaan moottoripyöriin, joten ei parane lannistua

[teuski]

Että putte voittaa?

Tässähän vaan nepparin arvostus uraliin verrattuna kasvaa silmissä

Jostain muistan lukeneeni joskus, että IMZ olisi amerikkalaisessa omistuksessa, lienee puppua?

[kalkkuna]

Että putte voittaa?

Tässähän vaan nepparin arvostus uraliin verrattuna kasvaa silmissä

Jostain muistan lukeneeni joskus, että IMZ olisi amerikkalaisessa omistuksessa, lienee puppua?

Tehdas myytiin sijoittaille jo 20 vuotta sitten ja päämäjä on Jenkeissä Seattelssa. Kyse konsernista.

Jenkkifirma omistaa tehtaan osakkeet Irbitissä Venäjällä. USA pyörittää pisnestä globaalisti. Tuotekehitys, lupaprosessit ja kaikki muutkin päätökset tulevat Jenkeistä. Konsernin muut osat - EU Ural Itävallassa ja Japanin Ural tukevat Jenkkien toimintaa oman myyntinsä ohella. EU sekä Japani toimittavat osia kokoonpanolinjalle. Osien hankinnasta kertyy näille kahdelle enemmän liikevaihtoa kuin ite EU ja Aasia mallien pyörien myynnistä. Kaikki tehdään loppupelissä kuten USA sanoo, vaikka EU on ajoitain eri mieltä linjauksista. Japanin Ural on tdn pääosin USAn omistuksessa ja käytännössä = Taiwan.

Kiinasta ei Uraliin tuu osia. Ural kootaan OEM valmistajien osista. Irbisissä hitsataan runko, prässätään peltiosat, kootaan ja maalataan. Osat tuodaan pahvilaatikoissa linjalle. Korona sotki tehokkaasti aikatauluja ja pakoteet viimeisteli. Valmiita pyöriä ei saada enää toimitettua ulos Venäjältä, joten uusien Uralien kasaaminen on nyt lopettu toistaiseksi.

Tehtaan tuotannosta on viimevuosina menny 2/3 Pohjoisameriikkaan. Myyntiorganisaatio on Jenkki tyyliin viritetty, mitä en avaa enempää, muuta kuin että kyse on bisneksestä eikä hyväntekeväisyydestä.

[Uskila]

Terve

Oi niitä aikoja...




Ps osa on jo heittänyt pyhkeen kehään

[Konepyöräilijä]

En vaan jaksanu jollain Dneprillä, joka lahoaa vähän väliä, teit mitä teit. En aja uusilla pyörillä, vaan vanhat on se juttu. Harrikalla ajettiin jo silloin kun Suomen kartta oli Tarton rauhan 1920 mukainen ja oikea. Ja silloin ajettiin HD:llä poropolkuja pitkin postia Oulusta Petsamoon. Nyt ajan Dneprin ikäsellä HD Shovelheadilla, olo on vapaa ja matka taittuu.

[Uskila]

Terve

Mukava kuulla että pärrä pärisee ja maisema vaihtuu, mutta jos neppari meinasi nitistää mootttoripyöräilyn, niin kannattaako silti luopua hyvästä seurasta...



Ps ei muuta kuin tervetuloa seuraavaan Roikkaralliin Huhmariin

[Uralitonmies]

Tätä ketjua seuranneena, aika uutena itäpyöräilijänä, ei taida vielä kokemus riittää pähkäileen tätä, mutta täytyy yrittää olla ideologisesti ihan pirusillaan täysin vastarannan kiiski: mää oon kuukausia miettiny, mikä saa uuden itäpyöräiliän ajattelemaan just päinvastoin, että aina kun moposta löytyy joku ajoa häritsevä oire, ajattelee vain jes! nytkö vasta täs jotain ilmenee, vian tutkailu, syy ja seuraus logiikan oivaltaminen ja sen korjaus, aiheuttaa suunatonta mielihyvää, mitä enemmän sorvautuneita kampuroita, sulaneita mäntiä, täyttyneitä öljylinkoja näkee sitä suurempi halu ja innostus herää hipeloida, purkaa, kasata ja opetella sen jälkeen itämootorin parantelemisen logiikka. Tänään tuossa tuli ylivieskan puolella piipahdettua, paluumatkalla ilmeisesti meinasi moponpuoleinen sylinteri käydä meikäläiselle jo hivenen liian kuumana, vaikutti että niinkuin loppus bensa ja matka viimeisellä suoralla ennen nivalan nesteen ympyrää, Uralin tahtoja kuunnellen matka jatkui Nesteen kautta keskustaan tankille, ennen ympyrää jo alkoi toiminta normalisoitua, loppumatkan kotiin ajelin sitten kuudenkympin korvilla, kaasutellen kuin kakstahtia josko polttoaine pitäs paremmin lämmöt kohillaan,
tuntuu, et kyllä Uralismi on parasta mitä voi harrastaa joko housut jalassa tai ilman, Urren kanssa tuntuu pärjäävän hyvin ja tuntuu olosuhteet huomioonottaen luotettavampikyytiselle kuin hyi olkoon länsipyörät ,kun huomioi seuraavat seikat: Ural on vuoden 36 tekniikkaa, Sinä määräät suunnan, Ural tahdin, ei väkisin, niin perille se vie kun kuuntelee ja tunnustelee mitä se kertoo, ei ne alumiinit sula, eikä veivit ja männät sieltä ihan ykskaks pihalle lennä Jo alusta alkaen Mä päätin että Uralismi on hyvän mielen harrastus, mopoa korjataan ja ajetaan siihen tahtiin että sitä voi vain hyvin mielin tehdä, jottei maku harrastamiseen mene stressatessa remppaamisesta ja ilmaantuvien vikojen korjaamisesta. Jo pelkästään kaasarit täynnä moskaa ja karstasta ympäripyörimättömän mopon pelkkä omistaminen aiheutti suurta iloa, saati että ajamaankin välissä pääsee, onkohan tässä nyt kovan mielisairauden, nimeltä sitkeä uralismi, alku?

[teuski]

Tätä ketjua seuranneena, aika uutena itäpyöräilijänä, ei taida vielä kokemus riittää pähkäileen tätä, mutta täytyy yrittää olla ideologisesti ihan pirusillaan täysin vastarannan kiiski: mää oon kuukausia miettiny, mikä saa uuden itäpyöräiliän ajattelemaan just päinvastoin, että aina kun moposta löytyy joku ajoa häritsevä oire, ajattelee vain jes! nytkö vasta täs jotain ilmenee, vian tutkailu, syy ja seuraus logiikan oivaltaminen ja sen korjaus, aiheuttaa suunatonta mielihyvää, mitä enemmän sorvautuneita kampuroita, sulaneita mäntiä, täyttyneitä öljylinkoja näkee sitä suurempi halu ja innostus herää hipeloida, purkaa, kasata ja opetella sen jälkeen itämootorin parantelemisen logiikka.

Täytyy yhtyä tähän näin harrastuksen kaksivuotispäivän lähestyessä

Mikään muu vekotin ei ole vielä saanut aikaan sitä, että kaiken levitessä käsiin tien päällä hymy vaan levenee. Jumankauta, taas yksi tarina lisää

yst. terv. nimimim. tallin lattialla odottava kampiakseli

[karppi]

Niinpä niin...
Uusien harrastajien alkuinnostus on valtaisa...kaksi vuotta on kuherruskuukaus....jatkuvat vaikeudet joko nitistää...tai vahvistaa..

Teuski on selvinnyt vedenjakajalle..
Uralitonmies on tuossa ensimmäisessä lausekkeessa....
Mut hyvä pojat...kyllä se siitä...

Itelleni vielä muistutukseks...miut meinas pari ekaa vuotta nitistää...

[Uralitonmies]

No, on mulla tuossa pihassa myös cccp valmisteinen lada sputnikki kesän/talven rientoihin, joka sekin on kittilästä asti, metiköstä roudattu ja ajettu haapavedelle, sekin 8-10v seissyt, silläkin kerennyt useamman tonnin ajaa, on siinä mettälöydölle tyypillisiä häröjä, kuin myös tuossa Uralissa, mutta musta silti tuntuu että voiton puolella on menty koko ajan, missä ne kaikki vaikeudet on? Urreenkin näkyy aina kun käyntiin lyö, niin satku tulevan lisää mittariin, uutena kun aikanaan tuli eeuu "nuoriso"mopo hankittua, uutena jo nesteet sekasin, takuuseen ainakin 3 kertaa sit se pelas pari vuotta, tonnin kohilla alko hapristua kumiosat, sitten tuli taas pyttyremppa, mä vaihon kiinalaisen valurautapytyn, mentiin pari tonnia, sen jälkeen kiinanpytty taas alkoi tykätä huonoa lämmöstä, toisinsanoen tuntuu että kun ikä x tuli täyteen, heti alkoi vikoja olla kuin peloteltuun itämalliin konsanaan, ja laatu suoraan putlerin käsistä mettälöytö ja ikätaustan huomioonottaen tuntuu että näähän itävehkeet on hyviä! itävehkeessä toki on aina muutama osa jotka kärsii laadusta, mutta mitä "laadukkaampi" länsivehe sitä enempi on tuntunut olevan sitä ympäri vehettä tehtävää remppaa välillä olevan, Ei nitistä, ei sitten yhtään, oikeastaan vallan helpottuneet fiilikset vielä tässä vaiheessa

[teuski]

Pistetään tähän vielä kannustuskuva viime vastoinkäymisestä. Seuraava ei ole vielä aikataulussa, muut vehkeet vie ajan

Eihän siinä ehtinyt lannistumaan kun kyyti oli paikalla alle minuutissa tuhosta

[Uskila]

Terve

Kyl tää ihan normi on...



Ps neljä kertaa on hinurilla tuotu merkkikorjaamolle

[kmz.k750]

Mukava kuulla että remontit antaa voimia ja jatkuvuutta itäraudan parissa

Kerkesin muutaman vuoden olla "aktiivisesti" Ural roikassa mukana, kirjasin jäseniä sisään ja ulos.

Mietin minkä laittasin otsikoksi? eihän tämäkään ketju mennyt ihan "ketuille"

[Uskila]

Terve

Tuli eilen käytyä oman uralismin alkulähteillä...




Ps lähti 18 ajokausi käyntiin, niin ei ole vielä päässyt hauskuus kulumaan pois

[kmz.k750]

Tätä ketjua seuranneena, aika uutena itäpyöräilijänä, ei taida vielä kokemus riittää pähkäileen tätä, mutta täytyy yrittää olla ideologisesti ihan pirusillaan täysin vastarannan kiiski: mää oon kuukausia miettiny, mikä saa uuden itäpyöräiliän ajattelemaan just päinvastoin, että aina kun moposta löytyy joku ajoa häritsevä oire, ajattelee vain jes! nytkö vasta täs jotain ilmenee, vian tutkailu, syy ja seuraus logiikan oivaltaminen ja sen korjaus, aiheuttaa suunatonta mielihyvää, mitä enemmän sorvautuneita kampuroita, sulaneita mäntiä, täyttyneitä öljylinkoja näkee sitä suurempi halu ja innostus herää hipeloida, purkaa, kasata ja opetella sen jälkeen itämootorin parantelemisen logiikka. Tänään tuossa tuli ylivieskan puolella piipahdettua, paluumatkalla ilmeisesti meinasi moponpuoleinen sylinteri käydä meikäläiselle jo hivenen liian kuumana, vaikutti että niinkuin loppus bensa ja matka viimeisellä suoralla ennen nivalan nesteen ympyrää, Uralin tahtoja kuunnellen matka jatkui Nesteen kautta keskustaan tankille, ennen ympyrää jo alkoi toiminta normalisoitua, loppumatkan kotiin ajelin sitten kuudenkympin korvilla, kaasutellen kuin kakstahtia josko polttoaine pitäs paremmin lämmöt kohillaan,
tuntuu, et kyllä Uralismi on parasta mitä voi harrastaa joko housut jalassa tai ilman, Urren kanssa tuntuu pärjäävän hyvin ja tuntuu olosuhteet huomioonottaen luotettavampikyytiselle kuin hyi olkoon länsipyörät ,kun huomioi seuraavat seikat: Ural on vuoden 36 tekniikkaa, Sinä määräät suunnan, Ural tahdin, ei väkisin, niin perille se vie kun kuuntelee ja tunnustelee mitä se kertoo, ei ne alumiinit sula, eikä veivit ja männät sieltä ihan ykskaks pihalle lennä Jo alusta alkaen Mä päätin että Uralismi on hyvän mielen harrastus, mopoa korjataan ja ajetaan siihen tahtiin että sitä voi vain hyvin mielin tehdä, jottei maku harrastamiseen mene stressatessa remppaamisesta ja ilmaantuvien vikojen korjaamisesta. Jo pelkästään kaasarit täynnä moskaa ja karstasta ympäripyörimättömän mopon pelkkä omistaminen aiheutti suurta iloa, saati että ajamaankin välissä pääsee, onkohan tässä nyt kovan mielisairauden, nimeltä sitkeä uralismi, alku?

Kuhan Uralitonmies saa Uralin kampuran linkolevyistä paskat kaivettua pois niin lähdetään Talviralliin Raaheen, voihan se olla tämä kmz.k750 juttu-ukko jättää Raahen talvirallinkin väliin

En taida olla enää aloitteleva Uralisti... eikö Koo pyöräilijä mutta mikähän on alkanut nitistämään tämän harrastuksen parissa
Tammikuulla tulee 20 vuotta täyteen Koo pyöräilyä tai pyörän omistajana, ei voi sanoa että Koo pyöräilyä olisi aktiivisesti harrastettu vuoden 2018 jälkeen.
Mikähän nitistää? laiskuus, ensin tuli pakotteet, korona, sota ja nyt prk kallis sähkö vai mikä?
Remontin teko ei ole lannistanut, oisinko ajautunut mukavuudenhaluiseksi eli laiska juttu-ukko

Toki länsihapatus tuli talliin vuonna 2013.

Uralitonmieskin on päättänyt heti alusta alkaen että Uralismi on hyvän mielen harrastus mopoa korjataan ja ajetaan siihen tahtiin että sitä voi vain hyvin mielin tehdä, jottei maku harrastamiseen mene stressatessa remppaamisesta ja ilmaantuvien vikojen korjaamisesta.

Uralitonkinmies toteaa että seuraus logiikan oivaltaminen ja sen korjaus, aiheuttaa suunnatonta mielihyvää, mitä enemmän sorvautuneita kampuroita, sulaneita mäntiä, täyttyneitä öljylinkoja näkee sitä suurempi halu ja innostus herää hipeloida, purkaa, kasata ja opetella sen jälkeen itämoottorin parantelemisen logiikka...