Ural Roikan aluekerho MC-LAKIT ensimmäisellä yhteisellä ajoreissulla Hailuodossa.

Perinteinen Ural Roikan järjestämä Hailuotoajo ajettiin tänä vuonna huhtikuun 5-7 päivinä. MC-LAKIT kokoontui liikekeskus Zeppeliinin parkkipaikalle josta yhteinen lähtö tapahtui. Lähtöä oli seuraamassa paikallislehti Rantalakeuden toimittaja sekä ylen kotimaa nyt ohjelman toimittaja sekä kuvaaja, jotka seurasivat kulkueen etenemistä Hailuotoon saakka, missä tekivät haastattelun lakeuden itäpyörä perhekerhon toiminnasta.

Sitten itse reissuun, koko letka, noin 30 kaunista itäpyörää matkasivat jonossa Hailuotoon. Yksi pyöräkunta jäi Oulunsalon Shellille heti perjantaina, mutta sitkeä kaveri kun oli niin yrittämään lauantai aamuna remontin jälkeen uusiks. Mutta Oulunsalon Shelli osoittautui matkalaisen päätepisteeksi tälläkin kertaa. No ei muuta kuin pyörä trailerin lavalle ja pakettiautolla perille. Toisten matka jatkui Hailuodon puolelle ilman ongelmia, paitsi että, yksi pyörä hinattiin toisella idän ihmeellä perille. Perillä meitä odotti ylen kuvaaja, joka sai ikuistettua hinaustapahtuman.

Perjantai ilta menikin sitten tuttuja tapaillessa ja koska lounas on päivän tärkein ateria nautimme sen ravintola Ailastossa klo 21.00, tämän jälkeen kansalaisluottamusta ja vähän muutakin nauttineena rupesimme yöpuulle.

Lauantai aamu ja päivä menivät kahdella kaverilla mielenkiintoisen puuhastelun parissa pyöriä hieman huoltaen ja toisten vieressä neuvoen. Kilpailut saimme alkamaan vasta remontti puuhien jälkeen. Oli ketjunheitto kisa meille urhoille ja myös naisille, voittajat saivat Ural Roikan lahjoittamat aurinkolasit. Taitoajo kisa potkulaudalla josta palkintona olivat, edelleenkin Ural Roikan lahjoittamat, t-paidat. ”Virvoitusjuoma pulloa” lähimmäs paperilla heittänyt oli Risto Keskitalo ja kun Risto on herrasmies niin hän jakoi voittamansa voimajuoman kaikkien osallistujien kanssa.

Sunnuntaina lähdimme kotimatkalle suurin toivein ja itseluottamusta täynnä, mutta ei asiat menneet ihan kaikilla suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen pyöräkunta teki kansiremontin räntäsateessa Oulunsalon Varjakassa, jonka jälkeen pääsivät kunniallisesti kotiin. Toinen pyöräkunta joutui turvautumaan traileri avustukseen koneen leikattua kiinni ja kolmas pyöräkunta, eli allekirjoittanut, pääsi lähes kotiin asti ennen kuin sähkövika katkaisi matkanteon. Matkasta jäi uupumaan vain 10 kilometriä. Yhteenvetona voidaan pitää seuraavaa, jos matka on 120 kilometriä niin perille ei pääse, mutta jos matkan pituus on 110 kilometriä niin allekirjoittanut voi lähteä milloin vain reissuun ja aina pääsee perille. Että ei kuin kevätterveiset täältä lakeuksilta, jutellaan kun törmäillään ”vaikeuksien kautta voittoon”.

Arto Laava