Allekirjoittanut aloitti matkansa kohti Solovetskin luostarisaarta sunnuntai aamuna 10.7.-05.Sää oli aurinkoinen ja lämpötila helle lukemissa joten jo matkan alkuvaiheessa fiilis oli todella mahtava.

Ajelin kuutostietä Lappeenrannasta halki Imatran kokoontumispaikalle joka sijaitsee lammen rannalla vähän matkaa Imatralta Joensuuhun päin. Siellä olikin jo kaverit odottamassa. Juotuamme paikallisessa kuppilassa kahvit suuntasimme keulat kohti Venäjää.

Meidän porukka koostui viidestä Uralista ja kuudesta miehestä.Tarmo ”Tormas” Nuutinen Imatralta otti vaununsa kyytiin vanhan kaverinsa Jyrki Häkkisen jonka kanssa hän oli muutamia vuosia aikaisemmin työskennelllyt Argankelissä. Mukana olivat myös Timo Huikko Imatralta sekä Aki Puonti ja Vesa Aholaakko Savitaipaleelta sekä tietenkin allekirjoittanut.

Ajoimme Kiteen kautta Wärtsilän rajanylitys paikalle josta jatkoimme Sortavalaan. Aikomuksemme oli ostaa Sortavalasta Urren varaosia, mutta liike olikin jo suljettu. Jatkoimme välittömästi matkaa kohti Manderaa jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Sortavalasta lähdettyämme minulla oli pieniä vaikeuksia, kun takavilkkujen piuhat olivat kuluneet puhki ja ottivat kosketuksen runkoon. Tästä seurasi se,että päävirtasulake paloi, koska en ollut laittanut takapään valoja sulakkeen taakse. Minulla oli matkassa mukana kaksi hauenleuka piuhaa joilla sain hoidettua latauksen ja sytytysvirran ja matka jatkui.

Saavuimme illan suussa Manderaan vanhan karhunkaataja Nikolain metsästysmajalle joka oli n.10 m pitkä peltinen asuntovaunu. Saunoimme siellä ja söimme Nikolain valmistamaa makaronivelliä. Illalla paistoimme nuotiolla makkaraa ja pimeän tultua painuimme pehkuihin edellä mainittuun peltikopperoon.

Aamulla herätyämme olikin sitten lähdön ja yöpymispaikan maksun aika joka olikin yllättäen tuplaantunut edellisvuodesta. Olimme tästä hyvin närkästyneitä, koska hinta oli aika korkea. Päätimme, että emme enää koskaan yövy Nikolain luona. No se siitä. Seuraava etappi olikin sitten jo Petroskoi. Matkalla oli Tormaksen Urressavähän sytkä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin ammatitaitoisten Urre harrastajien rutiinilla.

Saavuimme Petroskoihin puolenpäivän maissa. Ajoimme rautatieaseman parkkipaikalle josta valokuva on otettu. Siitä suuntasimme jalan radan yli torille jossa on myytävänä kaikenlaista venäläisiin ajoneuvoihin kuuluvaa varaosaa. Ostimme  sieltä jotain pientä en muista kuitenkaan mitä. Palasimme pyörillemme ja suunta oli kohti pohjoista.

Ajoimme päivän mittaan Kontupohjan ja Karhumäen kautta Sorokkaan jossa yövyimme. Sorokassa saimme Urret hyvään vartointiin eli miliisilaitoksen pihaan. Yövyimme Sorokassa hotellissa joka oli hintatasoltaan aika huokea.

Aamulla haimme pyörät säilytyksestä ja lähdimme vähän tutustumaan Sorokan kaupunkiin. Kävimme torilla kahvilla ja ostimme joitain pieniä matkamuistoja.

Nyt oli jo tiistai päivä ja jatkoimme kohti Vienan Kemiä. Matkanvarrella piti tehdä pieniä remontteja kuten porata Tormaksen vaunun lokasiipeen uusia pultinreikiä ja käydä vähän hitsauttamassa  samaa lokasiipeä. Mutta kuitenkin pienistä ongelmista huolimatta olimme hyvissä ajoin Vienan Kemissä Vienanmeren rannalla. Varasimme kaksi kolmen hengen huonetta ja asetuimme taloksi. Ostimme myös liput seuraavana aamuna Solovetskiin lähtevälle laivalle. Illalla kävimme porukalla ravintolassa syömässä ja naukkailemassa vähän virvokkeita.

Aamulla kävimme saftrakilla ja sitten olikin jo kiire laivalle joka lähti klo 08.00 Laivamatka Solovetskiin kesti n. 3 tuntia jonka aikana saimme tutustua Vienanmeren ihmeellisyyksiin mm maitovalaisiin joita kävi pinnalla hengittämässä tuontuostakin.

Saarelle savuttuamme kävimme tutustumassa Solovetskin luostariin siten, että soluttauduimme suomalaisen matkaseurueen sekaan. Heillä oli opastettu kiertely luostarin alueella ja saimme samalla hyödyllistä  tietoa luostarin historiasta oppaan kertomana. Matkaseurueen seasta kuului vähän nurinaa siitä, että emme kuuluuneet heidän ryhmäänsä. Ostimme luostarista matkamuistoja ja Tormas osti valkoisen noviisin kaavun joka päällä hän sitten myöhemmin kulki ympäri luostarin alueita.

Kävimme myös taksin kyyditseminä n. 10 km matkan päässä pääluostarista  olevalla luostarilla jonka sisään munkki ei meitä laskenut luultavasti johtuen veli Tormaksen liiallisesta hurmos henkisyydestä.

Stalinin aikaan luostari toimi vankilana. Luostari sijaitsee erittäin korkealla kalliolla jolta vankeja heitettiin alas varmaan kuolemaan.Luostarissa oli ollut myös suomalaisia vankeja. Palasimme vaikeakulkuista tietä takaisin pääluostarin alueelle. 10 km:n matka kesti autolla n.1/2 tuntia.

Tormas ja Jyrki olivat varanneet paikallisesta hotellista huoneen ja he aikoivat viettää saarella vielä pari päivää. Kävimme vielä porukalla syömässä hotellin ravintolassa ennen lähtöä saarelta.

Hyvästelimme Tormaksen ja Jyrkin ja lähdimme satamaan odottamaan laivan saapumista. Mutta kuinka ollakkaan ollessamme satamassa Tormas ja Jyrki  tulivat vielä sinnekin hyvästelemään meitä ja lauloimme siinä muutaman jäähyväislaulun. No astuimme laivaan ja olimme takaisin Vienan Kemissä n. klo 20.00.

Palattuamme hotellille saimme iloksemme havaita, että meidän Urre lukumäärä oli kasvanut kahdella. Kari Hyrkkänen ja Eetu Aholaakko Savitaipaleelta olivat saapuneet perille. He olivat lähteneet matkaan Savitaipaleelta maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 01.00 ja olleet Kajaanissa aamulla jossa Kari kävi dialyysissä.

Kajaanista pojat tulivat rajan yli Vartiuksen raja-aseman kautta Jyskyjärvelle jossa he yöpyivät teltoissa jonkun Karjalais mökin pihalla. Myös Karin isä Yrjö oli samassa paikassa majoittuneena. Paikka oli Yrjölle tuttu jo lukuisista käynneistään. Hän oli tullut sinne auton ja peräkärryn kanssa aikomuksenaan viedä suomeen linnunpönttö tarpeita.

Keskiviikko aamuna pojat lähtivät ajamaan Vienan Kemiin Yrjön jäädessä Jyskyjärvelle. Pojat saapuivatkin perille iltapäivällä meidän ollessa Solovetskissä. Vietimme keskiviikko iltaa yhdessä  hotelin ravintolassa ja painuimme aika myöhään pehkuihin.

Torstai aamuna saftrakin jälkeen porukkamme hajosi siten ,että  Kari, Vesa ja Eetu  lähtivät ajamaan Vienan Kemistä Belomorskin, Jyskyjärven, Kostamuksen ja Varttiuksen kautta Kajaaniin jossa Karilla oli dialyysi perjantai aamuna.

Mutta kuinka ollakaan heidän lähdettyään Belomorskista suomeen päin Karin Urresta katkesi kampiakseli ja rajalle oli matkaa 200 km .Kaverit yrittivät soittaa Yrjölle, että hän olisi tullut hakemaan kärryn kanssa Karin Urren pois, mutta sillä alueella oli niin huono kenttä, että yhteyttä ei saatu. Pojilla oli mukana varakampura, mutta aika oli käymässä vähiin, koska raja-asema sulkeutui klo 21.00 suomen aikaa. Ei muutakuin Urre hinaukseen ja täyttä  haipakkaa kohti Finlandiaa. Pojat saapuivat raja-asemalle siten, että he saivat leimattua passit klo 20.59 eli aikaa jäi vielä kokonainen minuutti.

He yöpyivät teltoissa suomen puolella ja saivat Yrjöön yhteyden joka tuli sitten hakemaan Karin pyörineen kyytiinsä. Kari pääsi ajoissa Kajaaniin ja myöhemmin samana iltana Savitaipaleelle.

Allekirjoittanut lähti Vienan Kemistä Akin ja Timon kanssa ajamaan kohti Petroskoita. Oli erittäin hyvä sää ajaa ja vielä kevyt myötätuuli siivitti matkantekoa. Kaasua ei tarvinnut pitää kuin pintakaasulla.Pysähdyimme matkan varrella pari kertaa tankkaamassa ja kerran syömässä.

Olimme illalla Petroskoissa ajettuamme n. 500 km. Petroskoissa majoituimme Hotelli Kareliaan 3:n hengen huoneeseen joka maksoi  4550 ruplaa. Hotellissa huomasin, että minua oli purrut jokin ötökkä nilkkaan joka punoitti ja turposi pirusti ja oli kipeä ettei kärsinyt kunnolla astua. Lähdin Akin ja Timon kanssa taksilla apoteekkiin josta ostin antibiootteja ja hyttysbalsamia. Lääkitys auttoikin melko heti ja pystyin kävelemään poikien kanssa pitkin kaupungin katuja ja kuppiloita. Istuimme iltaa katu kahvilassa sään ollessa vielä myöhään yöllä erittäin lämmin. Otimme taksin ja palasimme hotellille jonka ravintolassa istuimme vielä jonkin aikaa.

Aamulla kävimme hotellin ravintolassa saftrakilla joka oli tasoltaan lähes länsimaalainen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat pyöriin ja kävimme samalla torilla kuin meno matkalla. Aki osti sieltä alumiinisen bensatankin. Käänsimme keulat kohti Sortavalaa klo 10.10 suomeen aikaa.

Olimme sopineet Akin kanssa, että pidämme sen verran vauhtia, että ehdimme perjantain aikana suomeen. Kävimme vielä tankkaamassa n. 10 km Petroskoista Sortavalan suuntaan olevalla asemalla. Tankkauksen jälkeen lähdin porukan vetäjäksi, mutta en saanut poikia pysymään perässäni. He katosivat välillä näkyvistäni. Pudotin vauhtia monta kertaa 40 km:n tunnissa, mutta he eivät saavuttaneet minua. Ilmeisesti he halusivat viettää vielä yhden yön Sortavalassa.

Kun ei pojat halunneet pysyä vauhdissani niin ajattelin, että minä ajan suoraa päätä suomeen. Niinpä kiersin tupin nurin ja se oli siinä asennossa Sortavalaan asti jonne saavuin klo 13.30.

Sortavalasta ostin 2 rengasta ja kävin vielä hotellin vessassa koska mahani oli aivan kuralla. Suuntasin Sortavalasta klo 14.10 Wärtsilää kohti. Matkan varrella heitin kaikki yli jääneet eväät metsään, että mahtuu vähän enempi tuliaisia kyytiin.

Venäjän ja suomen tullimuodollisuuksien jälkeen olin suomen puolella munkki kahvilla klo 16.00. Kylläpä maistui kahvit hyvälle. Tämän jälkeen oli suuntana Lappeenranta. Pysähdyin matkalla kerran tankkaamaan ja menomatkan kokoontumispaikalla kahvilla.

Kotona olin klo 18.45  ja mieli oli mielettömän hyvä siitä, että reissu oli onnistunut ilman suurempia murheita ja olin ehjänä perillä. Matkustamisessa on aina kaikkein parasta kotiin paluu.

Olin juuri tyhjentämässä sivuvaunua, kun Eetu soitti kotoaan Savitaipaleelta ja kertoi minulle heidän seikkailustaan Belomorskista lähtien. Sellaista voi sattua näissä harrastus piireissä ja siksi onkin jokaiseen reissuun varauduttava erittäin huolellisesti.Siinä oli sitten se tarina ja ensi kesänä meillä on suunnitteilla Murmanskin reissu n. 3000 km joka ajetaan vähän yli kolmen vrk:n aikana. Ja jatkoa seuraa Irbitin matkan myötä.

T: Juha Urre Koskinen