Ajatus ajon suorittamiseen heräsi Ural Roikan nettikeskusteluista, jossa Timpa kävi keskustelua Rautahermo 1000 tiimoilta.
Melko pian minulle henkilökohtaisesti selvisi, etten itse pysty ajoa suorittamaan, joten siihen täytyy ottaa kuski. Viime talvena otin yhteyttä Juhaan ja esitin perusajoa Soddle Sore 1000 (SS1000), joka on 1000 mailia (1609 km) yhden vuorokauden aikana.
Se tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta. Juha suostuikin ajoon, ja ajankohdaksi sovittiin heinäkuun alkupäivät. Luotin Juhaan, koska hän on ajanut omalla Uralillaan pitkiäkin reissuja, joista pisin yksittäinen on ollut Muhos – Kirkkoniemi – Nordkapp – Oslo – Muhos.
Pituutta ajolle kertyi 5750 km ja päivätaipaleiden pituudet ovat toisinaan olleet yli 1000 km, joten kokemusta löytyy. Ainoa asia, joka kesän myötä mietitytti, oli kuskin vihoitteleva selkä. Se tarvitsi fysikaalista hoitoa kymmenkunta kertaa ennen kuin Juha oli ajokunnossa.
Aikaisin keväällä alkoi Nieprin luotettavuuden tarkistaminen. Ensimmäisenä vaihdoin ohjauslaakerit BMW:n vastaaviin kartiorulliin. Ohjaus keveni huomattavasti ja välykset poistuivat. Samassa yhteydessä vaihdoin teleskooppiöljyt. Sitten oli vuorossa kardaanin ristikko, joka vaihtui laipalliseen huomattavasti vahvempaan malliin. Se löytyi vanhasta lättähatusta. Tein pieniä tarkistusajoja huomatakseni kaikki mahdolliset korjaustarpeet. Olihan selvää, että Niepri tulee saamaan sellaista kyytiä, jota se ei ole ennen saanut.
Mutta nopeutta ei ollut tarpeeksi. Sen osoitti navigaattori, joka alkuun näytti alle 80 km/h. Nopeutta täytyi saada lisää, joten Mikon puheille! Häneltä löytyikin perän rattaat 10/35, joita kuulemma käytetään joissakin soolo-Uraleissa. Niiden laatu näytti hyvältä.
Uuden välityksen asennuksen jälkeen nopeus nousi lähelle 90 km/h, joka tuntui jo mukavalta. Mutta vielä täytyi saada rekat jäämään reilusti jälkeen! Seuraavaksi pumpun kierrosrajoittimen ruuviin käsiksi ja sieltä 300 kierrosta lisää. Toimenpide nosti kierrokset 3500:aan/min. Nyt navigaattori näytti 93 km/h ja se tuntui riittävältä. No entäs, jos on vastatuuli tai on jyrkkä, pitkä ja uuvuttava ylämäki! Vauhti varmaan alenee? Ei mitään vaikutusta! Pumpun säätö huolehtii siitä, että meno jatkuu. Moottorin vääntöreservi riittää vielä näillä välityksillä. Vaihdelaatikko on alkuperäinen Nieprin pakkilaatikko. Näillä nopeuksilla oli jo selvästi havaittavissa tärinää renkaissa.
Ne täytyi tasapainottaa. Samassa yhteydessä renkaat vaihtuivat uusiin, länsimarkkinoille tarkoitettuihin 4.00/19, jotka olivat mukavan pehmeät, sekä ehkä myös turvallisemmat.
Kun kaikki oli valmista, Juha kävi muutaman sadan kilometrin ajolenkin testatakseen sadalla kilometrillä kulutettua aikaa. Sen jälkeen hän ehdotti rankempaa Bun Burner 1500 -ajoa. Olin itse vähän epäilevällä kannalla, mutta suostuin kuitenkin. Juha kulutti illat kartan ja laskimen kanssa. Hän laski kuljettavan reitin ja suunnitteli pitävän aikataulun ajokohteiden välille. Lähtöpäiväksi sovittiin 06.07.07,
jotta kunniakirjan päiväykseksi tulisi ajon lopetuspäivä 07.07.07. Pettymykseksemme ajon suorituspäiväksi merkittiin kuitenkin lähtöpäivä.
Alkutankkaus tapahtui Muhoksen Nesteellä perjantaina 06.07. klo 07.08, josta matka jatkui Rovaniemen kautta Nuorgamiin. Nuorgam oli pohjoisin päätepiste. Sieltä matka jatkui Sodankylän, Kemijärven, Kuusamon ja Ämmänsaaren kautta Ouluun. Siellä olin Juhaa odottamassa. Tähyilin kelloa ja jossain vaiheessa lähdin Juhaa vastaan hänen tulosuuntaansa. Sieltähän ne Nieprin valot rupesivat
näkymään! Innostuin niin etten ollut pysyä nahoissani! Olihan se mahtava tunne, auto ympäri ja eikun Juhan perään! En meinannut saada Juhaa kiinni kuin reilulla ylinopeudella. Perässä ajaessani tosiaan tajusin, ettei nopeus ollut köröttelyä. Juha kaartoi Maikkulan Nesteelle, jossa onnittelut SS 1000 ajon onnistumisesta. Kauan ei ollut aikaa lörpöttelyyn, Juha tankkasi ja haki lopetuskuittauksen siltä varalta, jos loppumatkasta tulisi ongelmia. Tarkastin pyörän päällisinpuolin, myös öljyt ja nesteet. Mitään ei tarvinnut lisätä ja annoin Juhalle luvan jatkaa ajon loppuun suunnitelmien mukaan. Ajo kuulemma maittoi, sillä oltiinhan 500 mailin päässä tavoitteesta.
Sitten jälleen matkaan ja kohti nelostietä. Tankkauskuitissa on päivä 07.07.07 klo 06.42. Matka jatkui Äänekosken, Kuopion, Paltamon ja Oulun kautta Kemiin, jonne ajo päättyi Neste Lapintuuleen 07.07.07 klo 18.48. Juha oli matkalla kaikkiaan 35 tuntia 40 minuuttia ja IBA on hyväksynyt ajetuksi 2558 km, joten keskinopeudeksi tuli 71,72 km/h. Taukoihin menee kuitenkin yllättävän paljon aikaa.
Jos pysähtyy esim. 2 tunnin välein kymmeneksi minuutiksi, niin siitähän kertyy 36 tunnissa jo 3 tuntia, ja liikkeellä ollessa keskinopeus nouseekin jo n.78 km/h. Pitempiä taukoja 20-30 min hän piti 5 kertaa.
Polttoainetta matkalla kului 127,04 litraa, joten keskikulutukseksi muodostuu 4,966 l/100 km. Se tuntuu paljolta olenhan minä tallipäällikkö päässyt noin 3,5 litran kulutukseen, mutta vauhti onkin ollut 70 km/h tuntumassa. Pyörä pelasi moitteettomasti koko matka ajan ja olisi ollut valmis vaikka toiseen koitokseen saman tien ilman isompia huoltoja.
Juhan tekstiviestit kiirivät matkan aikana ympäri Suomea ja apujoukkoja oli tarvittaessa paikalla. Esim. kaasukäden väsymisen jälkeen Juha lähetti tekstiviestin tuttavalle pyytäen vanhaa ruokalusikkaa. Siitä taivutettiin ja kiinnittämällä ilmastointiteipin avulla saatiin lepuuttaja kaasukahvaan. Ruokalusikka toimi loppumatkasta myös vakionopeussäätimenä, kun toisen pään taivutti etujarrukahvan päälle.
Myös kahvit ja syötävää tilattiin tienvarteen. Kemijärven Joutsijärvelle ne tilattiin klo 00.45, jossa paikalla oli kyläläisiä ihmettelemässä kulkijaa. Myös Juhan äiti ei jätä poikaansa ilman huoltoa, vaan hänkin toi kahvit sun muuta hyvää Suolahden Nesteelle ja tarkasti pojan voinnin, ettei hän ole liian väsyneenä liikkeellä.
Onhan noin pitkällä matkalla jotain vastoinkäymisiäkin. Perjantai-iltana Sodankylän ja Pelkoseniemen välillä satoi kuin saavista kaataen. Sateesta ja visiirin huurtumisesta johtuen, ei tiestä näkynyt kuin keskiviiva, mutta ajomieshän ei löysää vauhtia vaan aikataulussa on pysyttävä pienellä riskilläkin. Onneksi poroja ei ollut liikkeellä. Sade ei tähän jäänyt vaan sitä riitti ajetusta ajasta noin 21 h, joten sadekamppeet olivat päällä lähes vuorokauden. Kännykkä tipahti vähän ennen Kemiä loppumatkasta. Olisikohan luiskahtanut pohjattomaan taskuun ja pudonnut tielle!
Tässä reissussa oli merkillepantavaa se, että Lapissa matka taittui huomattavasti nopeammin, kuin etelämpänä. Juha ehti käydä Tankavaarassa, Saariselällä ja Kaunispäällä ottamassa muutamia kuvia sekä hörppäämässä energiajuomaa. Etelämpänä oli painettava täysillä. Kun juuttui liikenneruuhkiin, niin aikataulussa ei tahtonut pysyä. Piti kiristää kaasuvaijeri rajoittimeen asti. Muutamia kertoja huoltoasemmilla ihmettelivät: ” Tankkasitko dieseliä?” Saivat vastaukseksi, että kone särkyisi bensiinillä.
Ajon pituudeksi hyväksyttiin 1590 mailia (2558 km), joten matkaa kertyi 144km yli vaaditun. Mutta ylimääräisistä kilometreistä ei sakoteta. Sehän harmittaisi, jos kilometrejä ei olisi tarpeeksi!
Ajosuoritus on ilmeisesti ensimmäinen Suomessa dieselmoottorisella sivuvaunupyörällä suoritettu Rautaperseajo.
Ajaja: Juha Isosalo
Tallipäällikkö: Kalevi Timlin