Kerran kauniina kesäpäivänä päätimme päissämme että tehdään retki moottoripyörillä Kronstadiin.

Matkalla tietenkin tarkoituksena tutustua kuuluisiin Summan taistelupaikkoihin.

Matkan valmistelut aloitimme tutustumalla eri reittivaihtoehtoihin sekä Summan bunkkereiden piirustuksiin jotta saisi selville millaiset ne todella ovat olleet.

Matkalle piti lähteä isommalla joukolla kuin mitä sinne todellisuudessa lähti, lähtijöitä oli vain kaksi. Molemmilla tietenkin sivari Uralit alla.

Rajan ylitys Pelkolasta ja sitten pyörät kohti Viipuria jossa kahvitauko paikallisessa baarissa jossa oli siivoukset menossa sen seitsemän henkilön voimin, mutta kahvit sieltä kuitenkin saimme. Tämän jälkeen suunta Kamenkaan Tserkasovon l. Säiniön kautta jossa käynti torilla ja matkaeväiden osto = perunat ,sipulit ym.

Tserkasovon jälkeisellä metsäisellä hiekkatieosuudella voi nähdä sienestäjien paljouden vain Venäjällä jotka etsivä särvintä sienistä jotka ilmeisesti kuivataan ja nautitaan sitten talven aikana kuka mitenkin. Sienestäjät huitoivat meille kuka lie huitonut mitäkin, mutta ilmeisesti johtui edessä olevasta sotilasalueesta jonne lopulta tulimme.

Sitten alkoi Miljoona ja Poppius -linnakkeiden etsintä. Se oli helpommin sanottu kuin tehty mutta aikamme etsittyämme ne löytyivät. Tämän jälkeen ajoimme vinhaa vauhtia kohti Kronstadia. Kunnes Tarmon moottori rupesi kastelemaan kuljettajan saapasta liikaa ja täytyi suorittaa kansitiivisteen vaihto Siestarjoella, joka kesti kaikkine puheineen vajaa puolituntia. Mielestäni todella kuumilla osilla hyvä aika koska niitä ei sietänyt kauaa käsissä pitelemään.

Pyörät käyntiin ja eteenpäin.

Matkalla näimme useita paikallisia moottoripyöräilijöitä länsipyörillä jotka menivät kokoontumisajoihin Olginoon. Kohta eteemme ilmestyi kyltti Kronstad ja alkoi se kuuluisa patotyömaan tekele. Kyllä riitti ihmettelemistä moisessa.

Kun tulimme kaupunkiin se oli yllättävän hiljainen joskin satamassa oli eniten liikettä. Kahvia juodessamme katselimme satamaelämää ja otimme muutaman valokuvan ja sitten kohti Terijokea jossa oli tarkoitus olla yötä. Tulomatkalla tuli Uralini mittariin täydet 10000 km jota päätimme illalla hiukan juhlistaa. Majoitusta etsimme hienosta Pohjolan Rivierasta mutta sitä emme sieltä saaneet joten päätimme mennä hotelli Zarjaan josta löytyi meille huoneisto kohtuuedullisesti aamupalalla varustettuna. Kello oli paikallista aikaa n. 20.00.

Seuraavana aamuna herätys hyvissä ajoin ja aamiaiselle. Aamupala sisälsi minulle ainakin outoa keitettyä suolatonta sitkeää lihaa, puuron jossa oli jo voisilmä ja muut tykötarpeet sekaan valmiiksi laitettuna ettei asiakkaan tarvitse moisesta huolehtia. Kun lähtöhetki kohti Suomea koitti alkoi satamaan ja ei kun sadevaatteet niskaan ja matkaan. Välillä vettä tuli oikein kunnolla mutta matka jatkui ongelmitta.

Koivistossa kävimme kahvilla ja etsimme hiukan öljysatamaa mutta ei satuttu löytämään sitä. Svetogorskiin saavuimme viidentoista maissa jossa käynti torilla paikallisen Ural varaosakauppiaan pakeilla ja tuliaisten ostot ja sitten kotiin.

Kilometrejä kertyi n. 500 ja ainut korjaus matkalla oli kannetiivisteen vaihto. Kyllä Uralilla kelpaa lähteä matkaan kun pitää varaosia sekä työkalut mukana. Nyt on ajot tältä kaudelta ajettu ja odotellaan ensi kesää jotta päästään taasen koittamaan. Tämän kesän kilometrit Tarmolla n.7000 km ja itsellä vajaa 6000 km.